Täällä ja tänään, Misi.
Nyt kun kaikki hyvä on kuollut ja kuopattu, yritän saada ne uudelleen esiin ja elvyttää kaikesta huolimatta. Vaikka juurta jo puskisivat.
Tämä teksti EI sisällä sarkasmia, ja jos sisältääkin, koetan aina muistaa mainita siitä sulkukaarien avulla.
Teimme eilen retken ulkomaille. Olimme viikon puhuneet siitä, kuinka lähdemme perjantaina käymään meidän kaikkien yhteisen prinssessan ja lapsettomien ja sinkkujen ja omankin lapsemme Estellen kotimaassa kunnioittaaksemme hänen ristiäisiään läsnäolollamme hieman myöhässä. Lähdimme synnyinseuduiltamme kolmen aikaan iltapäivällä mieli täynnä jännitystä ja isällistä rakkautta edellämainittua pikkuhanipååkultamussukka- ja tennissukkaa kohtaan. Otimme ystävämme Sikarin, josta on muuten jo puhuttu aikaisemmissa teksteissä (toim. huom.), äidin auton sen taloudellisuuden ja tilavuuden takia. (http://www.google.fi/imgres?start=92&um=1&hl=fi&sa=N&biw=1920&bih=951&addh=36&tbm=isch&tbnid=vHP1oy-38ymUTM:&imgrefurl=http://www.conceptcarz.com/view/photo/450195,17594/2010-Toyota-Yaris_photo.aspx&docid=ja6JNRNUV6lBZM&imgurl=http://files.conceptcarz.com/img/Toyota/2010-Toyota-Yaris-Image-012-800.jpg&w=800&h=534&ei=2tHAT-OZEeT54QSMsdS8CQ&zoom=1&iact=hc&vpx=191&vpy=317&dur=22&hovh=183&hovw=275&tx=158&ty=121&sig=109595201190101361068&page=3&tbnh=141&tbnw=211&ndsp=48&ved=1t:429,r:40,s:92,i:91 katso ja ihastu!)
Ajelimme hitaasti ja rauhallisesti kohti Ruotsia ja sen kaunista napaa Haaparantaa. (tässä vaiheessa tarkistin oliko Estelle kuitenkaan Ruotsista ja olihan se) Matkalla näimme mm. monta huoltoasemaa ja Toppen alias Ton Ooppen (hänkin on esiintynyt aikaisemmin, ei sarkasmia HÖLMÖ!) näki ainakin kuusi (6) vastaavanlaista Yarista. Parasta oli kuitenkin tien laidassa palava ja rankasti savuava Volvo tai Toyota, merkistä viis, auto kuitenkin. Ajelimme adrenaliinipiikkien lävistämänä normaalia hitaammin ohi odottaen auton jenkkileffamaista räjähdystä. Sitä kuitenkaan ei pettymykseksemme tullut ja vastaamme ajoi myös paloauto. Pillit ja vilkut päällä. Sydämemme sykki kunnioitusta nitä sankareita kohtaan jotka syöksyivät kohti kuumia liekkejä ja jatkuvaa räjähdysvaaraa heijastinhousut lepattaen.
Käytyämme Tornion ABClla tekemässä luonnollisia tarpeitamme (rahan nosto PÄLLI!) pääsimme lopulta ylittämään rajan. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä MISSÄÄN, ei MISSÄÄN näkynyt yhtään Estelle on syntynyt!-julistetta, ei banderolleja, ei mielenosoituksia, ei barakkeja, ei mellakoita, ei mitään siisteihin ristiäisiin liittyvää. Unohdimme kuitenkin pettymyksen nopeasti kun näimme suuren kyltin, jossa luki suurin kiirjaimin ja selvällä suomen ja ruotsin kielellä: Nuuskakaira, Snus Kaaren.
Kävimme nopeasti ostoksilla ja nakkasimme suolaiset ylähuulemme alle.
Seuraavaa EN suosittele luettavaksi JOS olet joku seuraavista: alle 18-vuotias, yli 30-vuotias, rajoittunut, tupakaton, nikotiiniton, savuton, nuuskaton, terveellinen, kasvissyöjä, nainen, jokin eläin tai lukutaidoton.
Jos kuitenkin päätät lukea, ethän rupea moralisoimaan tai moittimaan meitä sen jälkeen kun aloitat nuuskan käytön.
Olimme vaipua nirvanaan kaikki sen jälkeen kun täyte oli kohdillaan. Istuimme autossa, sen ovet olivat kiinni mutta ikkunat auki. Maistelimme monia eri merkkejä täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Vain oman veremme kohina korvissamme ja ylähuulen alta kuuluva hiljainen tykytys häiritsivt tätä orgastista hetkeä. Välillä. Äänet auton ulkopuolelta hiljenivät. Emme kuulleet liikenteen melua, lintujen laulua tai edes läheisen kosken kohinaa. Istuimme vain autossa ja maiskuttelimme hiljaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Pyöritimme toiset ja kolmannetkin. Hetki oli mukavin pitkään aikaan.
Tämän toiveidentäyttymyksen jälkeen aloitimme kotimatkan. Poikkesimme matkan varrella enollani, joka on muuten mukava vanha mies. Toivottavasti se ei lue tätä. :)
Jossain vaiheessa kuitenkin naisseuran puute alkoi kalvamaan ja siirryimme ystävämme Ankin kotiin. Viihdyimme siellä hyvässä seurassa ja perunapeltojen villissä sykkeessä aamuviiteen asti.
Näihin viisaisiin sanoihin, jotka kuuluivat Toppenin suusta, lopetan tämänkertaisen vuodatukseni:
Tuntuu, kuin pitkästä aikaa ois kaikkea, mitä ihminen tarvitsee.. Paitsi.. Paskalle pitäs päästä!
lauantai 26. toukokuuta 2012
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
*Ugh you, murphy
Se on jore tässä nyt. vesa on tänään jore koska vesan tuntee kaikki vaan jorea ei tunne kukaan. Sori jore mutta näin on. ( -ei mitään, oon sujut jo ) tämä nimipelleily johtuu siitä että tekstiin saattaa humpsahtaa kirosanoja eikä vesa halua itseään yhdistettävän niihin.
juuelikkästotanoin.. alkaa vähä tympiä tämä nytte ku kaikki tuntuu menevän päin hevonnesta. mistään ei tuu yhtää mitään tänään, ei edes tästä kirjottamisesta.
Jore on urpo joten vesa jatkaa tästä hei. Nätisti sanottuna päivä on ollut värikäs ja parhaillaan koitankin keksiä toista näkökulmaa lähestyä päivän tapahtumia ikään kuin positiivisen kautta. Koitan piilottaa totuuden rivien väliin.
Huom, sisältää sarkasmia.
Ihana aamu! heräsin virkeänä jo ennen vekkarin miellyttävää muistutusta että on aika nousta. Ehdin rauhassa tehdä kaikki aamutoimet varpaidenkynsien leikkuuta myöten. Hymy huulilla ajelin kohti toimistoa. Aika moni oli liikkeellä tähän aikaan mutta onneksi liikenne kuitenkin sujui jouhevasti. Yhden päivän urakka oli tiedossa, kun lähdin ajelemaan kohti työmaata. Asiakas oli oikein mukava. Tarjoutui useaan otteeseen oikein kädestä pitäen näyttämään, kuinka homma tulisi tehdä. En tietenkään rohjennut suostua mutta kuuntelin mielelläni hänen kertomuksiaan siitä kuinka ennen kaikki oli paremmin ja että kuinka tulisi taas palata vanhaan kisälli-mestari -tyyliin. Ei minustakaan ammattikoululaisista ole mihinkään, yhdyin hänen puheeseensa ( valmistun muuten ylioppilaaksi tänä keväänä, nyt se on varmaa joten teretulemast kahveelle 2.6 rakkaat lukijat )
. Kello ylitti kolmen iltapäivällä jolloin läksin ajelemaan kohti 40km päässä puljuaan pitävää peltiseppää, jolta oli tilattu peltilista terassin lasikaton ja ulkoseinän saumaan. Koko päivän vallinnutta hyvää fiilistäni ei laskenut edes se, että peltisepällä oli mennyt millit ja sentit sekaisin ja että huomisen pyhäpäivän takia hän pystyisi vasta perjantaina valmistamaan uuden 8cm leveän listan juuri valmistsuneen lähes metrin levyisen tilalle. Kiva oli ajella lämpimässä kesäsäässä 80km turhan takia vaikka kuskin puolen ikkuna ei toimikaan sen enempää kuin puhaltimet :) Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, muistutti syttyvä amisvalo kojetaulussa kun saavuin työmaalle takaisin. Ja totta tosiaan, kohta asiakas jo ilmoittikin että hänen pihamaallaan ei edes duunarit pörrää klo 17.00 jälkeen.
Unohtumattoman päivästä kuitenkin teki paluumatkalla sattunut tilanne, joka opetti minulle sen kuinka asioista nauttii sitä enemmän, mitä enemmän niiden eteen näkee aikaa ja vaivaa.
Voitteko rakkaat lukijat kuvitella kuinka ihana oli päästä lopulta kämpälle vessaan kun ensin oli kaivanut peräkontissa olleen tiskikoneen alta esiin vararenkaan (kattilankansi vararenkaaksi sanon ma' ) ja vaihtanut sen puhjenneen tilalle kivassa kevätsateessa linja-autopysäkillä, dösäkuskien ymmärrettävistä syista näytellessä kansainvälisiä käsimerkkejä - olinhan heidän maaperällään puuhailemassa.
Kiva olisi vielä vuodattaa onnenkyyneleitä muistellessa tätä kaikkea vaan ei auta, tiskit ja pyykki odottavat, hejdå
PS. lista ja lasta - parhaat kaverukset lapsesta saakka
juuelikkästotanoin.. alkaa vähä tympiä tämä nytte ku kaikki tuntuu menevän päin hevonnesta. mistään ei tuu yhtää mitään tänään, ei edes tästä kirjottamisesta.
Jore on urpo joten vesa jatkaa tästä hei. Nätisti sanottuna päivä on ollut värikäs ja parhaillaan koitankin keksiä toista näkökulmaa lähestyä päivän tapahtumia ikään kuin positiivisen kautta. Koitan piilottaa totuuden rivien väliin.
Huom, sisältää sarkasmia.
Ihana aamu! heräsin virkeänä jo ennen vekkarin miellyttävää muistutusta että on aika nousta. Ehdin rauhassa tehdä kaikki aamutoimet varpaidenkynsien leikkuuta myöten. Hymy huulilla ajelin kohti toimistoa. Aika moni oli liikkeellä tähän aikaan mutta onneksi liikenne kuitenkin sujui jouhevasti. Yhden päivän urakka oli tiedossa, kun lähdin ajelemaan kohti työmaata. Asiakas oli oikein mukava. Tarjoutui useaan otteeseen oikein kädestä pitäen näyttämään, kuinka homma tulisi tehdä. En tietenkään rohjennut suostua mutta kuuntelin mielelläni hänen kertomuksiaan siitä kuinka ennen kaikki oli paremmin ja että kuinka tulisi taas palata vanhaan kisälli-mestari -tyyliin. Ei minustakaan ammattikoululaisista ole mihinkään, yhdyin hänen puheeseensa ( valmistun muuten ylioppilaaksi tänä keväänä, nyt se on varmaa joten teretulemast kahveelle 2.6 rakkaat lukijat )
. Kello ylitti kolmen iltapäivällä jolloin läksin ajelemaan kohti 40km päässä puljuaan pitävää peltiseppää, jolta oli tilattu peltilista terassin lasikaton ja ulkoseinän saumaan. Koko päivän vallinnutta hyvää fiilistäni ei laskenut edes se, että peltisepällä oli mennyt millit ja sentit sekaisin ja että huomisen pyhäpäivän takia hän pystyisi vasta perjantaina valmistamaan uuden 8cm leveän listan juuri valmistsuneen lähes metrin levyisen tilalle. Kiva oli ajella lämpimässä kesäsäässä 80km turhan takia vaikka kuskin puolen ikkuna ei toimikaan sen enempää kuin puhaltimet :) Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, muistutti syttyvä amisvalo kojetaulussa kun saavuin työmaalle takaisin. Ja totta tosiaan, kohta asiakas jo ilmoittikin että hänen pihamaallaan ei edes duunarit pörrää klo 17.00 jälkeen.
Unohtumattoman päivästä kuitenkin teki paluumatkalla sattunut tilanne, joka opetti minulle sen kuinka asioista nauttii sitä enemmän, mitä enemmän niiden eteen näkee aikaa ja vaivaa.
Voitteko rakkaat lukijat kuvitella kuinka ihana oli päästä lopulta kämpälle vessaan kun ensin oli kaivanut peräkontissa olleen tiskikoneen alta esiin vararenkaan (kattilankansi vararenkaaksi sanon ma' ) ja vaihtanut sen puhjenneen tilalle kivassa kevätsateessa linja-autopysäkillä, dösäkuskien ymmärrettävistä syista näytellessä kansainvälisiä käsimerkkejä - olinhan heidän maaperällään puuhailemassa.
Kiva olisi vielä vuodattaa onnenkyyneleitä muistellessa tätä kaikkea vaan ei auta, tiskit ja pyykki odottavat, hejdå
PS. lista ja lasta - parhaat kaverukset lapsesta saakka
maanantai 14. toukokuuta 2012
Selittelyä ja vaalikampanja
Jooterve.. (inside, toim. huom.)
Misi on siis puikoissa tänään. Voisin aloittaa tämän päivän kirjoituksen selittelyllä, että miksis en ole kirjoittanut, mutta ei nyt ole siihen tarvetta. Kyllä meillä julkisuuden henkilöilläkin on oltava jonkulainen intimiteettisuoija!
Annan kuitenkin pari vaihtoehtoa, ja jätän arvailujen ja spekulaatioiden varaan, mitä niin tärkeää olen tehnyt etten ole ehtinyt kirjoittaa´:
1. Olen juossut pitkin Utsjoen kaupunginkirjaston kattoa pelkkä Kalervo Kummola-pyyhe pyyhe päälläni ja dollarin seteli kädessäni
2. Olen joutunut siivoamaan viereisessä joessa tapahtuneen sukellusveneonnettomuuden jälkiä kolme vuorokautta putkeen palokunnan apuna (siis siksi koska olin joskus neljävuotiaana VPK:n nuoriso-osastossa)
3.Olin pyöräretkellä Etelä-Kapkaupunki-Nigeria-akselilla ja pyöränrengas puhkesi. Jouduin taluttamaan ja siksi kesti
Siitä siis arvausta kehiin ja miettimään mikä kyseisistä vaihtoehdoista vastaa todellisuutta!
Sosiaalisen median mekassa oli Facebookissa on vasta pyörinyt Suomen paras kesäkämppä-kilpailu, jossa Oikotie-asunnot ovat antamassa pääpalkinnoksi kämppää koko kesäksi vaivaisella euron vuokralla. Haluaisin jo tässä vaiheessa pyytää anteeksi seuraavaa mainostusta, mutta minullahan on kuten aikki tietävät, harvinaisen suuri ja lämmin sydän, joka sykkii oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisenrakkautta, joten en voi vastustaa kiusausta.
https://www.facebook.com/oikotieasunnot/app_400842266605416?app_data=hakemus_id%3D1108
Jos sinulla siis on samankaltainen sydän kuin allekirjoittaneella (ei lääketieteellisesti vaan eräällalailla samankaltainen tunne siellä) ja voimassaoleva Facebook-käyttäjä, käythän antamassa äänesi näille neitokaisille.
Tavoitteena on saada heidäät kymmenen eniten ääniä saaneen joukkoon, ja loppuarvonnassa pitää peukkuja heidän puolestaan. Eli loppuusa tähän ei tarvita kuin FB-tunnukset, sydän ja peukalo. Helppoa ja mukavaa kuin heinänteko!
Myös meidän bloginkirjoittajien ja vapaiden taiteoilijoiden on joskus syötävä. Mekin tarvitsemme elintärkeät ravintoaineet elimistöömme. Siispä menen syömään. Kouluruokaa mutta kuitenkin.
Päivän mietelause: Opimalla tekkii.
Misi
Misi on siis puikoissa tänään. Voisin aloittaa tämän päivän kirjoituksen selittelyllä, että miksis en ole kirjoittanut, mutta ei nyt ole siihen tarvetta. Kyllä meillä julkisuuden henkilöilläkin on oltava jonkulainen intimiteettisuoija!
Annan kuitenkin pari vaihtoehtoa, ja jätän arvailujen ja spekulaatioiden varaan, mitä niin tärkeää olen tehnyt etten ole ehtinyt kirjoittaa´:
1. Olen juossut pitkin Utsjoen kaupunginkirjaston kattoa pelkkä Kalervo Kummola-pyyhe pyyhe päälläni ja dollarin seteli kädessäni
2. Olen joutunut siivoamaan viereisessä joessa tapahtuneen sukellusveneonnettomuuden jälkiä kolme vuorokautta putkeen palokunnan apuna (siis siksi koska olin joskus neljävuotiaana VPK:n nuoriso-osastossa)
3.Olin pyöräretkellä Etelä-Kapkaupunki-Nigeria-akselilla ja pyöränrengas puhkesi. Jouduin taluttamaan ja siksi kesti
Siitä siis arvausta kehiin ja miettimään mikä kyseisistä vaihtoehdoista vastaa todellisuutta!
Sosiaalisen median mekassa oli Facebookissa on vasta pyörinyt Suomen paras kesäkämppä-kilpailu, jossa Oikotie-asunnot ovat antamassa pääpalkinnoksi kämppää koko kesäksi vaivaisella euron vuokralla. Haluaisin jo tässä vaiheessa pyytää anteeksi seuraavaa mainostusta, mutta minullahan on kuten aikki tietävät, harvinaisen suuri ja lämmin sydän, joka sykkii oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisenrakkautta, joten en voi vastustaa kiusausta.
https://www.facebook.com/oikotieasunnot/app_400842266605416?app_data=hakemus_id%3D1108
Jos sinulla siis on samankaltainen sydän kuin allekirjoittaneella (ei lääketieteellisesti vaan eräällalailla samankaltainen tunne siellä) ja voimassaoleva Facebook-käyttäjä, käythän antamassa äänesi näille neitokaisille.
Tavoitteena on saada heidäät kymmenen eniten ääniä saaneen joukkoon, ja loppuarvonnassa pitää peukkuja heidän puolestaan. Eli loppuusa tähän ei tarvita kuin FB-tunnukset, sydän ja peukalo. Helppoa ja mukavaa kuin heinänteko!
Myös meidän bloginkirjoittajien ja vapaiden taiteoilijoiden on joskus syötävä. Mekin tarvitsemme elintärkeät ravintoaineet elimistöömme. Siispä menen syömään. Kouluruokaa mutta kuitenkin.
Päivän mietelause: Opimalla tekkii.
Misi
tiistai 1. toukokuuta 2012
Heipä hei.
pakko lisätä vielä jälkikäteen että joo, tiedostan minkätasosta tekstiä tmä on.
Kolme kerta piti yrittää julkaista ennen ku sain survottua tämän googlen ja blogspotin shaiba-filtteristä läpi eetteriin. Hejdå
Vesa tässä taas päivittää joten laittakaapa kuulosuojaimet päähän ja peittäkää perheen pienimpien silmät.
Tällä-kään kertaa ei ole mitään kummempaa asiaa joten vähän fiiliksiä vaan koitan jakaa Teille.
18.02 on kello vaan keli kuin keskipäivällä, aurinko paistaa ikkunasta tähän sängylle jossa kirjottelen. Tekis mieli mennä tuohon terassille (jossa äskön otin arskaa ja hörpin kahvia samalla kun häiritsin naapureita kitaran kans ) kirjotteleen vaa ei piuhat riitä sinne asti. Päivä pyhitetty täysin lööbailulle elikkäs mitään en oo saanut aikaan, hälläköväliä? Putkiradio pauhaa ja luo hyvää fiilistä kompuksessa tuon auringon kans.
Luulen että paikalliset alkuasukkaat ovat tänä vapunpäivänä jalkautuneet tuonne puistoihin ja kaduille valkoset lippikset päässä vaan ei harmita yhtään että olen itse täällä kämpällä vaan mähöttäny. Kelistä on kuitenkin nautittu. Teksti ei oikein sujuvasti etene vaan on tällaista jankkaavaa sanojen suota joka varmaan on aika vaikealukuista. No, odottakaa vain Micin seuraavaa tekstiä, sehän on yleensä ollu suht luettavaa.
Vesa eli minähän pyörähdin tuossa viikonloppuna kotikonnuilla ja näin lunta ja ystäviä ja aivan mukavata oli. SEn verran oli lyhyt reissu kuitenkin että sitä varmaan kuvaa matkan pituuden takia parhaiten että kilometrejä takana ja rautaa radiossa kuten hyvä ystävämme juha/kari tapio taisi laulaa joskus? ei se ollutkaan kumpikaan niistä. Sauna tulikn mieleen tässä. Tuli saunottuakin viikonloppuna ja teki erittäin eetua. Nyt radio soittaa kipaletta josta tulee mieleen eräs dr.dre jota on vaikea kuvitella laulamassa singstaria muutoin ku yksin (inside_läppä toim. huom. ) Kerrotaan nyt sen verran kuulumisia vielä että allekirjoittaneelle tuli heinäkuussa lähtö "hauskasti" sanottuna valtion suurpoikaleirille. Mutta vsta heinäkuussa!
paljon on aikaa vielä nauttia vapaudesta, kesästä yms.
jätetään tämä teksti torsoksi ja siirrytään mietelauseosioon:
"when life smiles to you, smile back" -Nalle Wahlroos
pakko lisätä vielä jälkikäteen että joo, tiedostan minkätasosta tekstiä tmä on.
Kolme kerta piti yrittää julkaista ennen ku sain survottua tämän googlen ja blogspotin shaiba-filtteristä läpi eetteriin. Hejdå
torstai 19. huhtikuuta 2012
Häpeän- ja hermostuksenpunainen naama
Arvaamattoman kaunista ja aurinkoista kevätpäivää kaikille. Paitsi joillekkin ihmisille, joita en tässä nyt rupea erottelemaan, mutta tietävät kylä jos heitä tarkoitan.
Siispä asiaan.
Olen kauan ollut poissa. Tänään, kun kävin naapurikaupungissa pyörähtämässä, tuli mieleeni kirjoittaa blogia. En tiedä, oliko ajatus tässä mielentilassa kannattava, sillä olen lievästi sanalla sanoen tuohtunut.
Minua on JALLITETTU. Koko raskaan kouluviikon, (joka alkoi vasta tiistaina) olen elänyt siinä luulossa että perjantai olisi vapaapäivä. Siispä tänä aamuna nousin urheana, tosin tukka hieman pystyssä, kello 06.20 ja juoksin että ehdin koulukyytiin. Koulumatka sujui hyvin, sain jopa unen päästä tiukan otteen linja-auton kiinalaisille mitoitetussa kahden penkin välisessä raossa. Tosin takapuoli oli sillä pehmeällä osalla mutta jalat oilvat.. Niin, siell' sun tääll'.
Kun lopulta lähes tunnin kestäneen matkanteon jälkeen pääsin oppilaitokseemme, huomasin sen olevan tyhjä. Ei sillatavalla tyhjä, vaan sillätavalla. Ketään luokkatovereistani ei näkynyt missään. Luokkahuoneemme kaikui tyhjänä, autiona. Olin aluksi hieman hämmentynyt. Koetin soittaa muutamalle niistä ameeboista, mutta sain vastaukseksi vain tuut-tuut-tuutin. Silloin alkoi ensimmäiset puhtaan, valkoisen raivon aallot vavistella sisintäni.
Aloin aamuturrilla aivoillani laskemaan asioita yhteen, ja onnistuinkin siinä. Voin kertoa, että olisin voinut jotakuta pilassa mukana ollutta vastoin lempeää luontoani jopa lyödä jos hän olisi sattunut lähettyvillä olemaan. Mutta mitenpä sitä nyt vapaapäivänä kovin lähellä koulua olisikaan..
Mieleni siis kuohui ja velloi kuin Haapakoski keväisin kun patoluukut ovat oikein isolla. Lopulta rauhoituin, ja aloin miettiä kostotoimenpiteitä. Siispä kysyn teiltä lukijoilta, (jos niitä enää on näin pitkän kirjotuksettoman tauon jälkeen enää on) mikä olisi sopivan julma, tuskallinen ja hidas kosto kyseisille roistoille. Kommentoi anonyymina tai mikä parasta, omalla nimelläsi!
Olen nyt kotona. Kuuden täysin merkityksettömän koulupäivätunnin jälkeen olen KO-TO-NA!
Olen huolestunut Esasta. Hän on joko a)unohtanut blogin olemassaolon b) jäänyt dingo(tai Dingo)lauman tallomaksi, c) ajanut pyörällä Turunjokeen (onko sellaista)
Esa! Jos luet tämän, kirjoita oma osuutesi pois alta.
Voisin kertoa hieman alla olevasta kuvasta.
Jos sallitte, teen siitä pienenpienen analyysin, niinkuin eräät pilkunnnnviilaajat ovat tehneet armaan presidenttimme kuvasta. Kysyn vaan, että voisivatko kyseiset kritisoijat käydä itse ottamassa kuvan?
Kuva-analyysi minusta itsestäni, eli Misistä.
Valotus: Vasemman puolen komeat kutrit korostuvat kirkkaan keinovalon kimmeltäessä kauniisti klinssin kautta. (Ok, ei se keinovaloa ole mutta en nyt tähän hätään muuta keksinyt.) Oikea puoli jää hieman tummemmaksi, mutta se on ilmesesti siksi että kuvaan saadaan eräänlainen mystinen tunnelma. Lisäksi tummemmalla puolella on yritetty saada Misin hauis, joka on muuten lähes luonnottoman suuri, näyttämään hieman pienemmältä jotta huomio ei keskittyisi täysin siihen.
Naama on ihmeellisen tasavaloinen, se tekee kuvasta repronomaisen, vahakabinetinomaisen ehkä. (Jore Puusa, 2012, blogissaan puusa,http://puusa.blogspot.com/ kelaa tuota alaspäin niin löydät sieltä pressamme kuvan ja siit tehdyn pilkunviilaaja-analyysin johon tämäkin perustuu aika suurilta osin. )
Ilmeellä yritetään selvästi viestiä jotain tunnetta, ehkä jonkunlaista vihaa? Suupielet ovat lähes 90 asteen kulmassa, ja osoittavat alaspäin. Se ei luo kovin ystävällismielistä kuvaa, mutta kuten edelle mainittiin, kuvasta paistaa, suorastaan HUOKUU eräs tunne. Sen ei ole siis tarkoituskaan luoda ystävällismielistä kuvaa.
Vaatetus: Paita on kirpputorilta, 2 e. Alta näkyvä t-paita, kierrätyskeskus 1 e?
Kampaus on huoliteltu, lähes öljytyn oloinen tukka.
Kaiken kaikkiaan fiksu, tunnetta ja yhteiskuntakritiikkiä täynnä oleva otos, jonka tarkoituksena on viestittää kuvassa olevan henkilön kostoaikeita tietyille henkilöille.
Kiitos!
Päivän mietelause: Mun runosuoni kukkii ko Ilkka Kanerva ehdonalaisessa
Siispä asiaan.
Olen kauan ollut poissa. Tänään, kun kävin naapurikaupungissa pyörähtämässä, tuli mieleeni kirjoittaa blogia. En tiedä, oliko ajatus tässä mielentilassa kannattava, sillä olen lievästi sanalla sanoen tuohtunut.
Minua on JALLITETTU. Koko raskaan kouluviikon, (joka alkoi vasta tiistaina) olen elänyt siinä luulossa että perjantai olisi vapaapäivä. Siispä tänä aamuna nousin urheana, tosin tukka hieman pystyssä, kello 06.20 ja juoksin että ehdin koulukyytiin. Koulumatka sujui hyvin, sain jopa unen päästä tiukan otteen linja-auton kiinalaisille mitoitetussa kahden penkin välisessä raossa. Tosin takapuoli oli sillä pehmeällä osalla mutta jalat oilvat.. Niin, siell' sun tääll'.
Kun lopulta lähes tunnin kestäneen matkanteon jälkeen pääsin oppilaitokseemme, huomasin sen olevan tyhjä. Ei sillatavalla tyhjä, vaan sillätavalla. Ketään luokkatovereistani ei näkynyt missään. Luokkahuoneemme kaikui tyhjänä, autiona. Olin aluksi hieman hämmentynyt. Koetin soittaa muutamalle niistä ameeboista, mutta sain vastaukseksi vain tuut-tuut-tuutin. Silloin alkoi ensimmäiset puhtaan, valkoisen raivon aallot vavistella sisintäni.
Aloin aamuturrilla aivoillani laskemaan asioita yhteen, ja onnistuinkin siinä. Voin kertoa, että olisin voinut jotakuta pilassa mukana ollutta vastoin lempeää luontoani jopa lyödä jos hän olisi sattunut lähettyvillä olemaan. Mutta mitenpä sitä nyt vapaapäivänä kovin lähellä koulua olisikaan..
Mieleni siis kuohui ja velloi kuin Haapakoski keväisin kun patoluukut ovat oikein isolla. Lopulta rauhoituin, ja aloin miettiä kostotoimenpiteitä. Siispä kysyn teiltä lukijoilta, (jos niitä enää on näin pitkän kirjotuksettoman tauon jälkeen enää on) mikä olisi sopivan julma, tuskallinen ja hidas kosto kyseisille roistoille. Kommentoi anonyymina tai mikä parasta, omalla nimelläsi!
Olen nyt kotona. Kuuden täysin merkityksettömän koulupäivätunnin jälkeen olen KO-TO-NA!
Olen huolestunut Esasta. Hän on joko a)unohtanut blogin olemassaolon b) jäänyt dingo(tai Dingo)lauman tallomaksi, c) ajanut pyörällä Turunjokeen (onko sellaista)
Esa! Jos luet tämän, kirjoita oma osuutesi pois alta.
Voisin kertoa hieman alla olevasta kuvasta.
Jos sallitte, teen siitä pienenpienen analyysin, niinkuin eräät pilkunnnnviilaajat ovat tehneet armaan presidenttimme kuvasta. Kysyn vaan, että voisivatko kyseiset kritisoijat käydä itse ottamassa kuvan?
Kuva-analyysi minusta itsestäni, eli Misistä.
Valotus: Vasemman puolen komeat kutrit korostuvat kirkkaan keinovalon kimmeltäessä kauniisti klinssin kautta. (Ok, ei se keinovaloa ole mutta en nyt tähän hätään muuta keksinyt.) Oikea puoli jää hieman tummemmaksi, mutta se on ilmesesti siksi että kuvaan saadaan eräänlainen mystinen tunnelma. Lisäksi tummemmalla puolella on yritetty saada Misin hauis, joka on muuten lähes luonnottoman suuri, näyttämään hieman pienemmältä jotta huomio ei keskittyisi täysin siihen.
Naama on ihmeellisen tasavaloinen, se tekee kuvasta repronomaisen, vahakabinetinomaisen ehkä. (Jore Puusa, 2012, blogissaan puusa,http://puusa.blogspot.com/ kelaa tuota alaspäin niin löydät sieltä pressamme kuvan ja siit tehdyn pilkunviilaaja-analyysin johon tämäkin perustuu aika suurilta osin. )
Ilmeellä yritetään selvästi viestiä jotain tunnetta, ehkä jonkunlaista vihaa? Suupielet ovat lähes 90 asteen kulmassa, ja osoittavat alaspäin. Se ei luo kovin ystävällismielistä kuvaa, mutta kuten edelle mainittiin, kuvasta paistaa, suorastaan HUOKUU eräs tunne. Sen ei ole siis tarkoituskaan luoda ystävällismielistä kuvaa.
Vaatetus: Paita on kirpputorilta, 2 e. Alta näkyvä t-paita, kierrätyskeskus 1 e?
Kampaus on huoliteltu, lähes öljytyn oloinen tukka.
Kaiken kaikkiaan fiksu, tunnetta ja yhteiskuntakritiikkiä täynnä oleva otos, jonka tarkoituksena on viestittää kuvassa olevan henkilön kostoaikeita tietyille henkilöille.
Kiitos!
Päivän mietelause: Mun runosuoni kukkii ko Ilkka Kanerva ehdonalaisessa
tiistai 10. huhtikuuta 2012
niin..
Lyhyt teksti vain.
ensiksi:
Onnea Jämsän oma poika, Tero, sinulla on nimipäivä.
ja toiseksi:
Alakerran pappa tais kuolla.
ensiksi:
Onnea Jämsän oma poika, Tero, sinulla on nimipäivä.
ja toiseksi:
Alakerran pappa tais kuolla.
torstai 5. huhtikuuta 2012
Ei ole mersukelit, ei
Pam.
Tästä pitäis taas lähtä meikän käsistä settiä kuin mopo konsanaan vaan saammepa sen pian nähdä.
Turhauduin, kun Esa ei vaan saa avattua suutansa puljauttaakseen jotain hämmentävää ja jo hyvin hämmennettyä meidän syliimme silmäiltäväksi, jopa luettavaksi.
Työpäiviä takana muutama ja alkaa kuviot selkenemään täällä kehän sisällä. Kerrataampa vielä mitä ensimmäisenä työpäivänä tapahtui. Herätys kelloon ja hampuleiden pesun jälkeen aamupalalle. Leipä syöty, kahvi kurkkuun ja kuppi naamaan. Asiat meni pieleen heti kolmoskivellä kun autolle saapuessani huomasin, että joku kiva tarhatäti oli jättänyt Auriksensa tuplaparkkiin. (Ok, minun vika, olin sille varatulla p-paikalla) No, en kai olisi tänne asti elämässä selvinnyt, jos en olisi kaha kätteesä tottunut ratkomaan tällaisia pikkupulmia. Päätin kääntää tilanteen päälaelleen ja astelin tarmokkaasti viereiseen päiväkotiin.
-Kuka tollo on jättänyt autonsa tuohon tuplaparkkiin?
-öö
-Onko niin laho pää, että heti kun lunta vähän tipauttaa niin ei muista miten päin ne parkkiruudut oikeen menee?
-öö
-Minä oon työssäkäyvä ihminen ja tuolla tavalla estätte minun kansalaisvelvollisuuttani tehä töitä ja maksaa veroja!
-niin, mutta..
-Ootko kauanki ollu töissä täällä? ):D
-joo minä tulen ihan heti siirtään sen, anteeksi..
-No hyvä sentään..!
-anteeksi, sinäkö olet se uusi sijainen? (<- viereinen ovi aukes ja yks nätti pimu kysy.. :D)
Ongelma ratkaistu ja saatoin lähtä jatkamaan matkaani, leikaten kurvit (KIRRAA KIRRAA) kunnes matka tyssäsi e-rit-täin ruuhkaiselle kehä ykköselle. Lopultakin perillä toimistolla sain päälleni uteliaita katseita ja varovaisia kysymyksiä
-Kukas sinä olet?
-Vesa. Töihin tulossa.
-Jaa.. kenenkä kanssa olet sopinut tästä?
-TJ peten kanssa.
-Jaa on tainnu olla tiedonkulussa pientä häikkää, katsotaampa.
Sitten sain työkamppeet niskaani, kahvinkeittonakin ja dadam ensimmäisen keikan tälle kevättä.
Tehtävänä oli vaihtaa alas tulleet lapetikkaat ja särkyneitä kattotiiliä muutama. Ei mitään mainitsemisen arvoista itse hommassa, mutta se asiakas... Herttainen homopariskunta. Taikka ei pariskunta kun niitä oli kolme. Kolme miestä saman katon alla, kaikilla tod. näk. hyvinpalkattu duuni sillä työmaalle tullessa pihassa seisoivat vain kakkos(! :D)autot, toistensa sävyihin somasti sointuvat sporttimersut. Päivän aikana pihassa pyörähti tuon idyllisen pienperheen - jonka muodostavat isä, isä ja isä - edustutautot, löytyi Volvo-maasturia sun muita kauppakasseja.
Mitähän vielä meinasin kirjoittaa. En muista joten jatketaan niillä pakollisilla horinoilla, jotka ovat muodostuneet jo tavaramerkiksi. Onko kauniinpaa, kuin väärillä ajo-ohjeilla eksyttää kaveri harhailemaan torkkelinmäelle keskellä yötä. Ei, paitsi viiltävä yö. Täällä näkee myös tuttuja naamoja, tuossa eilenkin ohitin Serj Tankianin motarilla. Sillä oli bändikamat anopinkuljetusarkussa Golffin katolla, tais olla virhe vaihtaa soolouralle? Ura on putki. Solmikaa sormenne ja toivokaa, ettei omanne johda viemäriin.
Lopuksi haluan vielä kiittää Salea ja hänen ensimmäisen valtiovierailukohdemaan nättiä tosin varattua ja muistihäiriöistä kärsivää prinsessaa. Ja vinkkinä jälkimmäiselle, pussaa sitä sammakkoa joka on sun vierellä lehtikuvissa, kuulema se muuttuu edustavammaksi.
Toivon että kommenttipalstalla joutavan ähinän lisäksi äänestettäisiin siitä, pitäisikö tämän sivuston ahkerin kirjoittaja, Iisa, päästää kirjoittamaan näitä vars. tekstejäkin.
Son moro.
mietelause. pääsiäislammas, keltä lähti hammas
Tästä pitäis taas lähtä meikän käsistä settiä kuin mopo konsanaan vaan saammepa sen pian nähdä.
Turhauduin, kun Esa ei vaan saa avattua suutansa puljauttaakseen jotain hämmentävää ja jo hyvin hämmennettyä meidän syliimme silmäiltäväksi, jopa luettavaksi.
Työpäiviä takana muutama ja alkaa kuviot selkenemään täällä kehän sisällä. Kerrataampa vielä mitä ensimmäisenä työpäivänä tapahtui. Herätys kelloon ja hampuleiden pesun jälkeen aamupalalle. Leipä syöty, kahvi kurkkuun ja kuppi naamaan. Asiat meni pieleen heti kolmoskivellä kun autolle saapuessani huomasin, että joku kiva tarhatäti oli jättänyt Auriksensa tuplaparkkiin. (Ok, minun vika, olin sille varatulla p-paikalla) No, en kai olisi tänne asti elämässä selvinnyt, jos en olisi kaha kätteesä tottunut ratkomaan tällaisia pikkupulmia. Päätin kääntää tilanteen päälaelleen ja astelin tarmokkaasti viereiseen päiväkotiin.
-Kuka tollo on jättänyt autonsa tuohon tuplaparkkiin?
-öö
-Onko niin laho pää, että heti kun lunta vähän tipauttaa niin ei muista miten päin ne parkkiruudut oikeen menee?
-öö
-Minä oon työssäkäyvä ihminen ja tuolla tavalla estätte minun kansalaisvelvollisuuttani tehä töitä ja maksaa veroja!
-niin, mutta..
-Ootko kauanki ollu töissä täällä? ):D
-joo minä tulen ihan heti siirtään sen, anteeksi..
-No hyvä sentään..!
-anteeksi, sinäkö olet se uusi sijainen? (<- viereinen ovi aukes ja yks nätti pimu kysy.. :D)
Ongelma ratkaistu ja saatoin lähtä jatkamaan matkaani, leikaten kurvit (KIRRAA KIRRAA) kunnes matka tyssäsi e-rit-täin ruuhkaiselle kehä ykköselle. Lopultakin perillä toimistolla sain päälleni uteliaita katseita ja varovaisia kysymyksiä
-Kukas sinä olet?
-Vesa. Töihin tulossa.
-Jaa.. kenenkä kanssa olet sopinut tästä?
-TJ peten kanssa.
-Jaa on tainnu olla tiedonkulussa pientä häikkää, katsotaampa.
Sitten sain työkamppeet niskaani, kahvinkeittonakin ja dadam ensimmäisen keikan tälle kevättä.
Tehtävänä oli vaihtaa alas tulleet lapetikkaat ja särkyneitä kattotiiliä muutama. Ei mitään mainitsemisen arvoista itse hommassa, mutta se asiakas... Herttainen homopariskunta. Taikka ei pariskunta kun niitä oli kolme. Kolme miestä saman katon alla, kaikilla tod. näk. hyvinpalkattu duuni sillä työmaalle tullessa pihassa seisoivat vain kakkos(! :D)autot, toistensa sävyihin somasti sointuvat sporttimersut. Päivän aikana pihassa pyörähti tuon idyllisen pienperheen - jonka muodostavat isä, isä ja isä - edustutautot, löytyi Volvo-maasturia sun muita kauppakasseja.
Mitähän vielä meinasin kirjoittaa. En muista joten jatketaan niillä pakollisilla horinoilla, jotka ovat muodostuneet jo tavaramerkiksi. Onko kauniinpaa, kuin väärillä ajo-ohjeilla eksyttää kaveri harhailemaan torkkelinmäelle keskellä yötä. Ei, paitsi viiltävä yö. Täällä näkee myös tuttuja naamoja, tuossa eilenkin ohitin Serj Tankianin motarilla. Sillä oli bändikamat anopinkuljetusarkussa Golffin katolla, tais olla virhe vaihtaa soolouralle? Ura on putki. Solmikaa sormenne ja toivokaa, ettei omanne johda viemäriin.
Lopuksi haluan vielä kiittää Salea ja hänen ensimmäisen valtiovierailukohdemaan nättiä tosin varattua ja muistihäiriöistä kärsivää prinsessaa. Ja vinkkinä jälkimmäiselle, pussaa sitä sammakkoa joka on sun vierellä lehtikuvissa, kuulema se muuttuu edustavammaksi.
Toivon että kommenttipalstalla joutavan ähinän lisäksi äänestettäisiin siitä, pitäisikö tämän sivuston ahkerin kirjoittaja, Iisa, päästää kirjoittamaan näitä vars. tekstejäkin.
Son moro.
mietelause. pääsiäislammas, keltä lähti hammas
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)