Se on jore tässä nyt. vesa on tänään jore koska vesan tuntee kaikki vaan jorea ei tunne kukaan. Sori jore mutta näin on. ( -ei mitään, oon sujut jo ) tämä nimipelleily johtuu siitä että tekstiin saattaa humpsahtaa kirosanoja eikä vesa halua itseään yhdistettävän niihin.
juuelikkästotanoin.. alkaa vähä tympiä tämä nytte ku kaikki tuntuu menevän päin hevonnesta. mistään ei tuu yhtää mitään tänään, ei edes tästä kirjottamisesta.
Jore on urpo joten vesa jatkaa tästä hei. Nätisti sanottuna päivä on ollut värikäs ja parhaillaan koitankin keksiä toista näkökulmaa lähestyä päivän tapahtumia ikään kuin positiivisen kautta. Koitan piilottaa totuuden rivien väliin.
Huom, sisältää sarkasmia.
Ihana aamu! heräsin virkeänä jo ennen vekkarin miellyttävää muistutusta että on aika nousta. Ehdin rauhassa tehdä kaikki aamutoimet varpaidenkynsien leikkuuta myöten. Hymy huulilla ajelin kohti toimistoa. Aika moni oli liikkeellä tähän aikaan mutta onneksi liikenne kuitenkin sujui jouhevasti. Yhden päivän urakka oli tiedossa, kun lähdin ajelemaan kohti työmaata. Asiakas oli oikein mukava. Tarjoutui useaan otteeseen oikein kädestä pitäen näyttämään, kuinka homma tulisi tehdä. En tietenkään rohjennut suostua mutta kuuntelin mielelläni hänen kertomuksiaan siitä kuinka ennen kaikki oli paremmin ja että kuinka tulisi taas palata vanhaan kisälli-mestari -tyyliin. Ei minustakaan ammattikoululaisista ole mihinkään, yhdyin hänen puheeseensa ( valmistun muuten ylioppilaaksi tänä keväänä, nyt se on varmaa joten teretulemast kahveelle 2.6 rakkaat lukijat )
. Kello ylitti kolmen iltapäivällä jolloin läksin ajelemaan kohti 40km päässä puljuaan pitävää peltiseppää, jolta oli tilattu peltilista terassin lasikaton ja ulkoseinän saumaan. Koko päivän vallinnutta hyvää fiilistäni ei laskenut edes se, että peltisepällä oli mennyt millit ja sentit sekaisin ja että huomisen pyhäpäivän takia hän pystyisi vasta perjantaina valmistamaan uuden 8cm leveän listan juuri valmistsuneen lähes metrin levyisen tilalle. Kiva oli ajella lämpimässä kesäsäässä 80km turhan takia vaikka kuskin puolen ikkuna ei toimikaan sen enempää kuin puhaltimet :) Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, muistutti syttyvä amisvalo kojetaulussa kun saavuin työmaalle takaisin. Ja totta tosiaan, kohta asiakas jo ilmoittikin että hänen pihamaallaan ei edes duunarit pörrää klo 17.00 jälkeen.
Unohtumattoman päivästä kuitenkin teki paluumatkalla sattunut tilanne, joka opetti minulle sen kuinka asioista nauttii sitä enemmän, mitä enemmän niiden eteen näkee aikaa ja vaivaa.
Voitteko rakkaat lukijat kuvitella kuinka ihana oli päästä lopulta kämpälle vessaan kun ensin oli kaivanut peräkontissa olleen tiskikoneen alta esiin vararenkaan (kattilankansi vararenkaaksi sanon ma' ) ja vaihtanut sen puhjenneen tilalle kivassa kevätsateessa linja-autopysäkillä, dösäkuskien ymmärrettävistä syista näytellessä kansainvälisiä käsimerkkejä - olinhan heidän maaperällään puuhailemassa.
Kiva olisi vielä vuodattaa onnenkyyneleitä muistellessa tätä kaikkea vaan ei auta, tiskit ja pyykki odottavat, hejdå
PS. lista ja lasta - parhaat kaverukset lapsesta saakka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti