Ei ole mersukelit, ei

Pam.
Tästä pitäis taas lähtä meikän käsistä settiä kuin mopo konsanaan vaan saammepa sen pian nähdä.
Turhauduin, kun Esa ei vaan saa avattua suutansa puljauttaakseen jotain hämmentävää ja jo hyvin hämmennettyä meidän syliimme silmäiltäväksi, jopa luettavaksi.
  Työpäiviä takana muutama ja alkaa kuviot selkenemään täällä kehän sisällä. Kerrataampa vielä mitä ensimmäisenä työpäivänä tapahtui. Herätys kelloon ja hampuleiden pesun jälkeen aamupalalle. Leipä syöty, kahvi kurkkuun ja kuppi naamaan. Asiat meni pieleen heti kolmoskivellä kun autolle saapuessani huomasin, että joku kiva tarhatäti oli jättänyt Auriksensa tuplaparkkiin. (Ok, minun vika, olin sille varatulla p-paikalla) No, en kai olisi tänne asti elämässä selvinnyt, jos en olisi kaha kätteesä tottunut ratkomaan tällaisia pikkupulmia. Päätin kääntää tilanteen päälaelleen ja astelin tarmokkaasti viereiseen päiväkotiin.
-Kuka tollo on jättänyt autonsa tuohon tuplaparkkiin?
-öö
-Onko niin laho pää, että heti kun lunta vähän tipauttaa niin ei muista miten päin ne parkkiruudut oikeen menee?
-öö
-Minä oon työssäkäyvä ihminen ja tuolla tavalla estätte minun kansalaisvelvollisuuttani tehä töitä ja maksaa veroja!
-niin, mutta..
-Ootko kauanki ollu töissä täällä?   ):D
-joo minä tulen ihan heti siirtään sen, anteeksi..
-No hyvä sentään..!
-anteeksi, sinäkö olet se uusi sijainen? (<- viereinen ovi aukes ja yks nätti pimu kysy.. :D)

Ongelma ratkaistu ja saatoin lähtä jatkamaan matkaani, leikaten kurvit (KIRRAA KIRRAA) kunnes matka tyssäsi e-rit-täin ruuhkaiselle kehä ykköselle. Lopultakin perillä toimistolla sain päälleni uteliaita katseita ja varovaisia kysymyksiä
-Kukas sinä olet?
-Vesa. Töihin tulossa.
-Jaa.. kenenkä kanssa olet sopinut tästä?
-TJ peten kanssa.
-Jaa on tainnu olla tiedonkulussa pientä häikkää, katsotaampa.
Sitten sain työkamppeet niskaani, kahvinkeittonakin ja dadam ensimmäisen keikan tälle kevättä.
Tehtävänä oli vaihtaa alas tulleet lapetikkaat ja särkyneitä kattotiiliä muutama. Ei mitään mainitsemisen arvoista itse hommassa, mutta se asiakas... Herttainen homopariskunta. Taikka ei pariskunta kun niitä oli kolme. Kolme miestä saman katon alla, kaikilla tod. näk. hyvinpalkattu duuni sillä työmaalle tullessa pihassa seisoivat vain kakkos(! :D)autot, toistensa sävyihin somasti sointuvat sporttimersut. Päivän aikana pihassa pyörähti tuon idyllisen pienperheen - jonka muodostavat isä, isä ja isä - edustutautot, löytyi Volvo-maasturia sun muita kauppakasseja.

Mitähän vielä meinasin kirjoittaa. En muista joten jatketaan niillä pakollisilla horinoilla, jotka ovat muodostuneet jo tavaramerkiksi. Onko kauniinpaa, kuin väärillä ajo-ohjeilla eksyttää kaveri harhailemaan torkkelinmäelle keskellä yötä. Ei, paitsi viiltävä yö. Täällä näkee myös tuttuja naamoja, tuossa eilenkin ohitin Serj Tankianin motarilla. Sillä oli bändikamat anopinkuljetusarkussa Golffin katolla, tais olla virhe vaihtaa soolouralle? Ura on putki. Solmikaa sormenne ja toivokaa, ettei omanne johda viemäriin.

Lopuksi haluan vielä kiittää Salea ja hänen ensimmäisen valtiovierailukohdemaan nättiä tosin varattua ja muistihäiriöistä kärsivää prinsessaa. Ja vinkkinä jälkimmäiselle, pussaa sitä sammakkoa joka on sun vierellä lehtikuvissa, kuulema se muuttuu edustavammaksi.

Toivon että kommenttipalstalla joutavan ähinän lisäksi äänestettäisiin siitä, pitäisikö tämän sivuston ahkerin kirjoittaja, Iisa, päästää kirjoittamaan näitä vars. tekstejäkin.
Son moro.

mietelause. pääsiäislammas, keltä lähti hammas