Kuveksia

Moi. Tänään, pitkän tauon jälkeen haluan jakaa maailmalle muutaman kuvan. Blogimme teemanahan on tunnetusti ''Huonot jutut ja sitäkin huonolaatuisemmat kuvat.'' Siksi kuvat ovetkin otettu 20 e digipokkarilla. Sillähän ne tunnelmanluojat tehdään. 

Lisätessäni/lisätessämme kuvia nauroimme. Itseksemme ja itsellemme. Pahoittelen, jos joku kuva aiheuttaa Sinulle mielipahaa. En voi sille mitään, sillä vain osa kuvista on itse ottamiani. Tarkemmin ottaen vain murto-osa. Promille. Vai onko se vähän huono vertaus..

Kuvat ovat otettunna vuosien 1984-2012 välillä. Tosin osa kuvista ovat vuodelta 2012. Oikeastaan kaikki. 

Pyrin kertomaan kuvateksteissä mahdollisimman paljon kuvasta itsestään ja sen aikaisista tunnelmista. 

I hope you like, Misi

Ainiin, meijän kämpillä ei toimi netti enää. Liekkö hakkeroitu.

Tällä kuvalla aloitan tämän Helsinki-Tyrnävä-akselilla liikkuvan kuvakollaasin. Tässä kuvassa esiintyy Uusimaan hallitsija. Kynttilänvalossa. Väsyneenä. Voiko olla enää söötimpää olla. Pääosassa siis Misi eli minä.

On kaksi erilaista Toppenia: Koiranpentu-Toppen ja Pokela-Toppen. Henkilökohtaisesti pidän itse enemmän Pokela-Toppenista. Koiranpentutyyppi on niin ällöttävä, kuten kuvasta saattaa huomata. Päädyin kuitenkin lisäämään kyseisen kuvan osin omasta tahdostani, osin muiden painostuksesta. Kuvassa oleva limaa tihkuva nuorimies on juuri valvonut n.22 tuntia putkeen. Hän istuu ruokapöydän äärellä ja miettii kaikkia menetettyjä aivosoluja jotka ovat tuhoutuneet valvomisen seurauksena. Toki silmien tyhjästä katseesta voisi arvella, että päässä ei liiku enää mitään..

En tiedä miksi tämä trollfacen ja Lauri Tähkän lapsen kuva hyppäsi tähän väliin mutta antaapa olla sen siinä.

Kuvassa on Vesa. Tässä näette hänet ensimmäistä kertaa ilmielävänä. Ei sillä että hän olisi kuollut, mutta että tänään on se päivä kun Vesa astui valtion kuivien leipien ääreen. Kuvassa näkyvä erehdyttävästi ns. harjastukkaa muistuttava liuhuletti on mennyttä. Tämä takkuinen kuontalo on tällä hetkellä ilmeisesti jossain päin pääkaupunkiseudun kaatopaikkoja. Ymmärrän jos ne nyt täyttyvät innokkaista faneista, mutta jättäkää nuo aurinkoraidat mulle! Vesan oikealla puolella näette Toppenin Pokela-olemuksessaan. Joko ymmärrät miksi pidän enemmän tästä?

Tässä kuvassa teen shakerilla pannukakkutaikinaa. Ja tuli hyvää sekä proteiinipitoista. Kämppä täynnä tyttölöitä ja kynttilöitä. Hehe. Syötiin kovaksi mennyt ja reunoilta palanut pannari sokerin kanssa hyvällä halulla. Myöhemmin illala söimme myös toisen pannullisen. Liian hyvällä halulla.

Kuvassa oleva psykoterapeutti pitää psykoterapeuttista hetkeä psykoterapeuttista hoitoa tarvitsevalle asiakkaalleen. Asiakas kärsii vakavasta eläinkiintymyksestä. Voin kertoa että hoito auttoi ja asiakas on taas vapaalla jalalla ja kuuluu avohoidon piiriin.

Tämä on pakollinen salin ja suihkun jälkeen otettu fiilistelykuva. Lihakset pumpissa ja iho vielä kiiltävänä Vesa ja Toppen nauttivat proteiinipitoista välipalarahkaa. Huomaa Toppenin unbeliavablen tuuheat, hieman turkkilaisvaikutteiset räkäjarrut. &((/&/()0)( Mahmut.

Tässä on reaaliajassa napattu nykytilannekuva. Etualalla Minä. Muista ei niin väliä.

helmeilevää hernekeittoa korkeista laseista

kahakatteesa goes summer. ja seurapiirit. joten tavoille on opeteltava. oikein herkulliselle maistu hernari noinkin mutta parhaimmillaan se kyllä edelleen on leivän päälle siivutettuna. pitkään aikaan en oo kirjottanu koska tiedän että lukijoiden joukossa voi olla nuorempaakin sukupolvea ja tekstit saattavat sisältää pieniä osia, eivätkä siis sovellu alle kuusivuotiaille. "onko meillä kylpysuolaa?'" huikkas just mici tuolta naistenhuoneen puolelta. Ei oo, laita tavallista. "ok"

Juhannusta vietetty nyt siis päivä ja toinen vielä pitäis jaksaa. on nähty niitä ja näitä. tänään vuorossa noita.
jou.
yhtään en tiiä vieläkään miksi tätä kirjottelen koska mitään ei tapahdu, fiiliksetkään ei tämän läpi välity toivotulla tasolla enkä tiedä muodista mitään. paitsi että sitä seuraavat ovat sitä jälessä. Todennäkösesti terapiamielesssä. Itsekkin kävin kylvyssä äskön, poltin röökinki ammeessa josta pojat vähä hermostu.

Miten suomalainen selviää hengissä juhannuksen ku ei ole edes kaupat auki että ruokaa sais. nuudelitkin loppu. söis vettä.

mici tuuppa sinä kirjottaan ku ei onnistu.

äänitteitä vois tänne laittaa heti ku oppii miten se käy

mietelause

Niin Vesa huutaa kun sitä nipistellään

Jaa ei ollunna vesasta kirjottajaksi. Ei, se ei johdu juhannuksesta vaan inspiraation puutteesta. Itsehän sain sitä (inspiraatiota) käydessäni kylvyssä. Se ei vaan ehkä erity tekstiin millään lailla.
Kävin siis kylvyssä. Ensimmäistä kertaa Uudellamaalla asuessani kävin kylvyssä. Ja poltin muuten röökini parvekkeella. Tein siis vastoin Maria Guzenina-Richardsonin moraalia ja ajatuksia vastaan, eli tunnen olevani taas vähän kovempi jäpyli. Ei tunnu missään. Parveketupakointi on siis kyseisien ministerin mielestä yhtäkuin maailmanloppu. Itsellenihän siitä ei ole vielä koitunut muutakuin terveydellistä haittaa. Naapurit sen sijaan polttavat myös, joten hähähää Maria, tule meille käymään niin poltellaan hyvät savukkeet tuossa partsilla.
Nyt keskikesällä, vesisateessa, mietimme känpillämme mitä tekisimme. Jostain syystä vastausta ei kuitenkaan kuulu.
Sytytämme siis kynttilän juhannuksen muistoksi ja haemme hiekkalaatikolta hiekkaa sisälle. Kuivataan se ja laitetaan aurinkolasit päähän. Otetaan vaatteet pois ja suljetaan silmät. Sitten on taaas kesä.


Misi

Nuudelikesän alku

Näppäimistön ääressä Misi. Ulkona laulaa lintuset ja  moottoripyörät. Misillä mukava olla.
Röhönötän lensiässä asennossa kämpillämme Espoon kauneimmassa kaupunginosassa. Allani on Sikarin ja Vesan sänky. Parisänky. Ylläni syntymäasuni lisäksi vain nahkaliivit. No ei. Ja jos ois niin ne ois leopardikuvioiset.
Tosiaan muutettiin kesäksi tänne Uudenmaan alueelle pienellä nilikkiporukalla. Ennen kuin kesä oli puhjennut täyteen teräänsä, Vesa pakkasi laukkunsa ja muutti kotikonnuiltansa kohti isoa kirkkoa. Sen jälkeen asiat ovat menneet päin kaikkea hyvää. Alkukesälomasta Sikari ja eräs parrakas player nimeltään Elma pakenivat myös sivistyksen parista ja muuttivat Vesan kanssa kimppaan. Sitten viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, kenties päinvastoin, minä, eli Misi, ja Ton ooppen teimme tämän ratkaisevan siirron.
Joillain saattoi tulla mieleen liuta seuraavia, perinteikkäitä ja aina yhtä hauskoja kysymyksiä. Vastaan niihin tässä samalla.

K: Missähän siivossa se kämppä oikein on?
V: Hyvässä siivossa. Eilen viimeksi siivottu. Lukuunottamatta sählymailaa, kitaraa, sukkia, lonkkaria, mattoa, H&M kuvastoa, radiota ja sohvaa lattia on ihan tyhjä. On se ollut pahemmassakin siivossa, uskokaa poisa.

K: Mitehän ne tulee toimeen keskenään?
V: Ihan hyvin. Ja jos ei, selvitään käsirysyllä. Siivoaminen ja tiskaaminenhan ovat lempipuuhiamme, mitä niistä tappelemaan!

K: Miten he tulee toimeen, eikö he aiheuta pahennusta käyttäytymisellään?
V: Ei. Esimerkiksi eilen Ton ooppen yritti heittää maasta toiseen kerrokseen meille auton avaimia, mutta ne menivätkin ensimmäisen kerroksen parvekkeelle. Vähän aikaa mietittyämme haimme tikkaat Ton ooppenin isoveljen autosta ja niin Ton lähti kiipeämään tikkaita pitkin parvekkeelle. Tätä ennen kuitenkin yritimme soittaa ovikelloa n. tunnin että älkää luulko että tuo oli ensimmäinen keino mikä tuli mieleen. Niitä oli lukuisia, ja lopulta päädyimme tähän kivuliaaseenkiin vaihtoehtoon. Siksi kivuliaaseen, koska Ton ooppenin ensimmäinen kiipeämisyritys epäonnistui, ja hän putosi selälleen asfaltille. Onni onnettomuudessa! Kun Ton oli palannut parvekkeelta, lähestyi naapurin mies heitä uhkaavan näköisenä. Tämä kyseinen mies ei kuitenkaan asunut siinä kämpässä mihin avaimet olivat lentäneet. Hän karjaisi valtavaan ääneen: Pojat pojat! Ootteko nähneet miesten silmälaseja?

Kesän jännittävimpiin tapahtumiin tähän mennessä kuului se, kun Sikarin ja Vesan autot hajosivat saman päivänä. Voitteko kuvitella sitä epätoivon määrää.

Tämä päivä näyttää kuitenkin siltä, että siitä voisi tulla hyvä. Suunnitelmissa on mennä meren ääreen santakentille grillaamaan lihaa lauseen kuvaannollisessa merkityksessä. Hieman pinnallista mutta mikäs sen mukavampaa kuin nukahtaa auringon lämpöön ja illalla sitten pestä ylimääräiset ihot pois.

Loppuun vielä voisin mainita sen, että kävin ennen uuteen kotiini saapumistani vierailulla Turkkuses. Siellä tapasin Esan. Esan, joka oli ollut kauan poissa keskuudestamme. Hän näytti hyvinvoivalta ja pitkätukkaiselta, että ei syytä huoleen, rakas lukijamme, Esa ELÄÄ!


Päivän mietelause: Rakkauden kesä paras kesä

peace and love

Misi

ja te nössöt anonyymit jotka luette tätä ja hanuilette kommenttiosastolla nii voittakaa luonnevikanne ja tunnustautukaa rehellisesti tämän lukijoiksi!! vie vain hetken. just in case.  . . . koska se nyt vaan on tyhmää nössö liikaa. aijai, tulee liian paha kontrasti kahden kappaleen välille että siirrämpä tämän alkuun.

jännä. ette tiiä oonko kirjottanu tämän vasta viimeisenä...
kommenttiosastolla vois spekuloida vapaasta, anonyyminä. kertokaa kaverillekin!

OHO!!?!

nyt vuosipäivälaskuri hyrräämään että päästään tulevaisuudess juhlimaan tasakymmeniä.
KAha Kätteesä on saanut ensimmäisen lukijansa!!! erittäin toverillisen lämpimät tervetulot blogimme seuraan, toivon että viihdyt. kiinnittäkää turvavyöt nousun ja laskun aikana ja muista pitää selkänoja yläasennossa ettet saa hartiakipuja.

Juhlisin ilotulitteilla tätä ratkaisevaa saavutusta mutta ei näin kauniissa alkukesän illassa ole tapeeksi hämärää että ne näkyisivät, siispä sytytänkin kynttilän Hyvinkään ammuskelussa surmaansa saaneiden muistolle ja toivon pikaista paranemistä hengestään kamppailevalle nuorelle naiskonstaapelille.

ja te nössöt anonyymit jotka luette tätä ja hanuilette kommenttiosastolla nii voittakaa luonnevikanne ja tunnustautukaa rehellisesti tämän lukijoiksi!! vie vain hetken. just in case.  . . . koska se nyt vaan on tyhmää nössö liikaa. aijai, tulee liian paha kontrasti kahden kappaleen välille että siirrämpä tämän alkuun.

copyright Vesa

Täytteet ja fiilistä

Täällä ja tänään, Misi.
Nyt kun kaikki hyvä on kuollut ja kuopattu, yritän saada ne uudelleen esiin ja elvyttää kaikesta huolimatta. Vaikka juurta jo puskisivat.
Tämä teksti EI sisällä sarkasmia, ja jos sisältääkin, koetan aina muistaa mainita siitä sulkukaarien avulla.
Teimme eilen retken ulkomaille. Olimme viikon puhuneet siitä, kuinka lähdemme perjantaina käymään meidän kaikkien yhteisen prinssessan ja lapsettomien ja sinkkujen ja omankin lapsemme Estellen kotimaassa kunnioittaaksemme hänen ristiäisiään läsnäolollamme hieman myöhässä. Lähdimme synnyinseuduiltamme kolmen aikaan iltapäivällä mieli  täynnä jännitystä ja isällistä rakkautta edellämainittua pikkuhanipååkultamussukka- ja tennissukkaa kohtaan. Otimme ystävämme Sikarin, josta on muuten jo puhuttu aikaisemmissa teksteissä (toim. huom.), äidin auton sen taloudellisuuden ja tilavuuden takia.   (http://www.google.fi/imgres?start=92&um=1&hl=fi&sa=N&biw=1920&bih=951&addh=36&tbm=isch&tbnid=vHP1oy-38ymUTM:&imgrefurl=http://www.conceptcarz.com/view/photo/450195,17594/2010-Toyota-Yaris_photo.aspx&docid=ja6JNRNUV6lBZM&imgurl=http://files.conceptcarz.com/img/Toyota/2010-Toyota-Yaris-Image-012-800.jpg&w=800&h=534&ei=2tHAT-OZEeT54QSMsdS8CQ&zoom=1&iact=hc&vpx=191&vpy=317&dur=22&hovh=183&hovw=275&tx=158&ty=121&sig=109595201190101361068&page=3&tbnh=141&tbnw=211&ndsp=48&ved=1t:429,r:40,s:92,i:91 katso ja ihastu!)
Ajelimme hitaasti ja rauhallisesti kohti Ruotsia ja sen kaunista napaa Haaparantaa. (tässä vaiheessa tarkistin oliko Estelle kuitenkaan Ruotsista ja olihan se) Matkalla näimme mm. monta huoltoasemaa ja Toppen alias Ton Ooppen (hänkin on esiintynyt aikaisemmin, ei sarkasmia HÖLMÖ!) näki ainakin kuusi (6) vastaavanlaista Yarista. Parasta oli kuitenkin tien laidassa palava ja rankasti savuava Volvo tai Toyota, merkistä viis, auto kuitenkin. Ajelimme adrenaliinipiikkien lävistämänä normaalia hitaammin ohi odottaen auton jenkkileffamaista räjähdystä. Sitä kuitenkaan ei pettymykseksemme tullut ja vastaamme ajoi myös paloauto. Pillit ja vilkut päällä. Sydämemme sykki kunnioitusta nitä sankareita kohtaan jotka syöksyivät kohti kuumia liekkejä ja jatkuvaa räjähdysvaaraa heijastinhousut lepattaen.
Käytyämme Tornion ABClla tekemässä luonnollisia tarpeitamme (rahan nosto PÄLLI!) pääsimme lopulta ylittämään rajan. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä MISSÄÄN, ei MISSÄÄN näkynyt yhtään Estelle on syntynyt!-julistetta, ei banderolleja, ei mielenosoituksia, ei barakkeja, ei mellakoita, ei mitään siisteihin ristiäisiin liittyvää. Unohdimme kuitenkin pettymyksen nopeasti kun näimme suuren kyltin, jossa luki suurin kiirjaimin ja selvällä suomen ja ruotsin kielellä: Nuuskakaira, Snus Kaaren.
Kävimme nopeasti ostoksilla ja nakkasimme suolaiset ylähuulemme alle.
Seuraavaa EN suosittele luettavaksi JOS olet joku seuraavista: alle 18-vuotias, yli 30-vuotias, rajoittunut, tupakaton, nikotiiniton, savuton, nuuskaton, terveellinen, kasvissyöjä, nainen, jokin eläin tai lukutaidoton.
Jos kuitenkin päätät lukea, ethän rupea moralisoimaan tai moittimaan meitä sen jälkeen kun aloitat nuuskan käytön.

Olimme vaipua nirvanaan kaikki sen jälkeen kun täyte oli kohdillaan. Istuimme autossa, sen ovet olivat kiinni mutta ikkunat auki. Maistelimme monia eri merkkejä täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Vain oman veremme kohina korvissamme ja ylähuulen alta kuuluva hiljainen tykytys häiritsivt tätä orgastista hetkeä. Välillä. Äänet auton ulkopuolelta hiljenivät. Emme kuulleet liikenteen melua, lintujen laulua tai edes läheisen kosken kohinaa. Istuimme vain autossa ja maiskuttelimme hiljaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Pyöritimme toiset ja kolmannetkin. Hetki oli mukavin pitkään aikaan.

Tämän toiveidentäyttymyksen jälkeen aloitimme kotimatkan. Poikkesimme matkan varrella enollani, joka on muuten mukava vanha mies. Toivottavasti se ei lue tätä. :)
Jossain vaiheessa kuitenkin naisseuran puute alkoi kalvamaan ja siirryimme ystävämme Ankin kotiin. Viihdyimme siellä hyvässä seurassa ja perunapeltojen villissä sykkeessä aamuviiteen asti.

Näihin viisaisiin sanoihin, jotka kuuluivat Toppenin suusta, lopetan tämänkertaisen vuodatukseni:

Tuntuu, kuin pitkästä aikaa ois kaikkea, mitä ihminen tarvitsee.. Paitsi.. Paskalle pitäs päästä!

*Ugh you, murphy

Se on jore tässä nyt. vesa on tänään jore koska vesan tuntee kaikki vaan jorea ei tunne kukaan. Sori jore mutta näin on. ( -ei mitään, oon sujut jo ) tämä nimipelleily johtuu siitä että tekstiin saattaa humpsahtaa kirosanoja eikä vesa halua itseään yhdistettävän niihin.

juuelikkästotanoin.. alkaa vähä tympiä tämä nytte ku kaikki tuntuu menevän päin hevonnesta. mistään ei tuu yhtää mitään tänään, ei edes tästä kirjottamisesta.

Jore on urpo joten vesa jatkaa tästä hei. Nätisti sanottuna päivä on ollut värikäs ja parhaillaan koitankin keksiä toista näkökulmaa lähestyä päivän tapahtumia ikään kuin positiivisen kautta. Koitan piilottaa totuuden rivien väliin.

Huom, sisältää sarkasmia.

 Ihana aamu! heräsin virkeänä jo ennen vekkarin miellyttävää muistutusta että on aika nousta. Ehdin rauhassa tehdä kaikki aamutoimet varpaidenkynsien leikkuuta myöten. Hymy huulilla ajelin kohti toimistoa. Aika moni oli liikkeellä tähän aikaan mutta onneksi liikenne kuitenkin sujui jouhevasti. Yhden päivän urakka oli tiedossa, kun lähdin ajelemaan kohti työmaata. Asiakas oli oikein mukava. Tarjoutui useaan otteeseen oikein kädestä pitäen näyttämään, kuinka homma tulisi tehdä. En tietenkään rohjennut suostua mutta kuuntelin mielelläni hänen kertomuksiaan siitä kuinka ennen kaikki oli paremmin ja että kuinka tulisi taas palata vanhaan kisälli-mestari -tyyliin. Ei minustakaan ammattikoululaisista ole mihinkään, yhdyin hänen puheeseensa ( valmistun muuten ylioppilaaksi tänä keväänä, nyt se on varmaa joten teretulemast kahveelle 2.6 rakkaat lukijat )
.   Kello ylitti kolmen iltapäivällä jolloin läksin ajelemaan kohti 40km päässä puljuaan pitävää peltiseppää, jolta oli tilattu peltilista terassin lasikaton ja ulkoseinän saumaan. Koko päivän vallinnutta hyvää fiilistäni ei laskenut edes se, että peltisepällä oli mennyt millit ja sentit sekaisin ja että huomisen pyhäpäivän takia hän pystyisi vasta perjantaina valmistamaan uuden 8cm leveän listan juuri valmistsuneen lähes metrin levyisen tilalle. Kiva oli ajella lämpimässä kesäsäässä 80km turhan takia vaikka kuskin puolen ikkuna ei toimikaan sen enempää kuin puhaltimet :) Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, muistutti syttyvä amisvalo kojetaulussa kun saavuin työmaalle takaisin. Ja totta tosiaan, kohta asiakas jo ilmoittikin että hänen pihamaallaan ei edes duunarit pörrää klo 17.00 jälkeen.
 
Unohtumattoman päivästä kuitenkin teki paluumatkalla sattunut tilanne, joka opetti minulle sen kuinka asioista nauttii sitä enemmän, mitä enemmän niiden eteen näkee aikaa ja vaivaa.
  Voitteko rakkaat lukijat kuvitella kuinka ihana oli päästä lopulta kämpälle vessaan kun ensin oli kaivanut peräkontissa olleen tiskikoneen alta esiin vararenkaan (kattilankansi vararenkaaksi sanon ma' ) ja vaihtanut sen puhjenneen tilalle kivassa kevätsateessa linja-autopysäkillä, dösäkuskien ymmärrettävistä syista näytellessä kansainvälisiä käsimerkkejä - olinhan heidän maaperällään puuhailemassa.



Kiva olisi vielä vuodattaa onnenkyyneleitä muistellessa tätä kaikkea vaan ei auta, tiskit ja pyykki odottavat, hejdå


PS. lista ja lasta - parhaat kaverukset lapsesta saakka

Selittelyä ja vaalikampanja

Jooterve.. (inside, toim. huom.)

Misi on siis puikoissa tänään. Voisin aloittaa tämän päivän kirjoituksen selittelyllä, että miksis en ole kirjoittanut, mutta ei nyt ole siihen tarvetta. Kyllä meillä julkisuuden henkilöilläkin on oltava jonkulainen intimiteettisuoija!
Annan kuitenkin pari vaihtoehtoa, ja jätän arvailujen ja spekulaatioiden varaan, mitä niin tärkeää olen tehnyt etten ole ehtinyt kirjoittaa´:
1. Olen juossut pitkin Utsjoen kaupunginkirjaston kattoa pelkkä Kalervo Kummola-pyyhe pyyhe päälläni ja dollarin seteli kädessäni
2. Olen joutunut siivoamaan viereisessä joessa tapahtuneen sukellusveneonnettomuuden jälkiä kolme vuorokautta putkeen palokunnan apuna (siis siksi koska olin joskus neljävuotiaana VPK:n nuoriso-osastossa)
3.Olin pyöräretkellä Etelä-Kapkaupunki-Nigeria-akselilla ja pyöränrengas puhkesi. Jouduin taluttamaan ja siksi kesti

Siitä siis arvausta kehiin ja miettimään mikä kyseisistä vaihtoehdoista vastaa todellisuutta!

Sosiaalisen median mekassa oli Facebookissa on vasta pyörinyt Suomen paras kesäkämppä-kilpailu, jossa Oikotie-asunnot ovat antamassa pääpalkinnoksi kämppää koko kesäksi vaivaisella euron vuokralla. Haluaisin jo tässä vaiheessa pyytää anteeksi seuraavaa mainostusta, mutta minullahan on kuten aikki tietävät, harvinaisen suuri ja lämmin sydän, joka sykkii oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisenrakkautta, joten en voi vastustaa kiusausta.

https://www.facebook.com/oikotieasunnot/app_400842266605416?app_data=hakemus_id%3D1108

Jos sinulla siis on samankaltainen sydän kuin allekirjoittaneella (ei lääketieteellisesti vaan eräällalailla samankaltainen tunne siellä) ja voimassaoleva Facebook-käyttäjä, käythän antamassa äänesi näille neitokaisille.
Tavoitteena on saada heidäät kymmenen eniten ääniä saaneen joukkoon, ja loppuarvonnassa pitää peukkuja heidän puolestaan. Eli loppuusa tähän ei tarvita kuin FB-tunnukset, sydän ja peukalo. Helppoa ja mukavaa kuin heinänteko!


Myös meidän bloginkirjoittajien ja vapaiden taiteoilijoiden on joskus syötävä. Mekin tarvitsemme elintärkeät ravintoaineet elimistöömme. Siispä menen syömään. Kouluruokaa mutta kuitenkin.


Päivän mietelause: Opimalla tekkii.

Misi