Hei vaan kaikille. Näppäimistön väärässä päässä on Misi. Misi, jonka pää ei pullistele bloginkirjoitusideoita. Misi, joka ei häpeä sitä, ettei ole kirjoittanut pitkään aikaan. Misi, jonka kädet viuhuvat näppäimistöllä niin, että kirjoitusvirheet ovat asteikolla ''ei todennäköistä-varma'' melko varmoja. Misi, joka tekee elämänsä toista yövuoroa.
Ja kirjoittaa töissä blogia? Ymmärtäisitte jos oisitte mun osassa..
Asiaan. Oon listannunna muutamia asioita joista voisin kirjottaa. Voi kuitenkin olla, etten saa keksittyä vääntämälläkään niistä mitään, koska on yö. Aivot koisii. Vetää hirsiä, pieniä hirsiä ovat.
Nyt, kun kesästä on aikaa jo ikuisuus ja kouluakin enää puoli vuotta jälellä, on tullut jälleen aika ryhtyä katselemaan elämää yhä lupsakkaimmin silmin. Vähitellen alkaa paljastua oppimisvelvollisuuden raskaan verhon takaa vapauden kirkas valo. En siis tarkota että terkkaa ois pakko käyä, mutta viihyn siellä ko on niin paljo harjotteluita.
Vapauden valoon palatakseni, sen kirkkaus himmeni eräänä sateisena lokakuun 15. päivänä. Silloin järjestettiin Pohjanmaan helmessä kutsunnat. Sain kuulla korvanlehtien täydeltä propagandaa, kuinka ''siellä armeijassa'' tehdään pojista miehiä ja opetellaan sytyttämään nuotio. Kuinka ''siellä armeijassa'' on mukavaa, tosin vain ensimmäisen viikon ajan. Kuinka ''siellä armeijassa'' ryynätään, tetsataan, härvätään. Kuinka ''siellä armeijassa'' mortti sitä mortti tätä.
Mietin kuinka osaan jo sytyttää nuotion ja ampuakkin. Pienen pojan ajatuksia kenties, herra tietää vaan eipä se kerro..
Tähän väliin pieni armeijasanasto. Se tehdään TÄYSIN muilta kuulemani informaation pohjalta, enkä mene takuuseen sen paikkaansapitävyydestä.
''Siellä armeijassa'':
Ryynätään: Juostaan/ryömitään mahdollisimman märällä alustalla jonkun kovan jäbän huutaessa vieressä: ''Nopeampaa! Suomi tarvitsee sinua!''
Tetsataan: Sama kuin edellinen, mutta ilmeisesti vähän kehittyneemmät, jo miehisiä piirteitä omaksuneemmat käyttävät tätä sanaa.
Härvätään: Ei totella ''sen armeijan'' kuria tai sääntöjä tai käytetään biittiä rivissä. Yhtäkuin niskurointia. Ennen olisit joutunut härväyksen vuoksi ammutuksi. Nykyäänsaat Esa-Pekkaa. (kts. Esa-Pekka)
Saadaan Esa-Pekkaa: Tämä hieman pervessille kalskahtava käsite tarkoittaa kaikkea muuta kuin sitä. Jos härväät (kts. härvätään) liikaa ja isot äijät kuulee siitä, joudut olemaan gineksessä (kts. gines) ties miten kauan.
Ollaan gineksessä: ''Siellä armeijassa'' joudutaan olemaan välillä ylitsepääsemättömän kauan putkeen. Sitä kutsutaan ginekseksi. Gines on käännetty myös suomeksi. Sen suomenkielinen vastine on ''viikonloppu kiinni.''
ollaan Mortteja: Mortti tarkoittaa alokasta eli vasta ''sen armeijan'' aloittanutta pojjankossia.
Tästä kirjoituksesta saan kyllä vielä kuulla.
Asiasta seuraavaan. Alkaa tulla huolestuttavan asiapitoista tekstiä.
Aiotko äänestää?
Jos valitset ''En'', olet luuseri. Et voi vaikuttaa muutenkaan kotipaikkasi asioihin, ellet sitten satu olemaan jo hallituksessa.
Jos taas valitset ''Aion'', teet hyvän teon. Ainoa tapasi vaikuttaa on käydä laittamassa lappuun numero muutaman vuoden välein.
Millä perusteilla valitset ehdokkaasi?
Ite sillä, kuin mukavan ja aikaansaavan kuvan kyseinen henkilö antaa julkisivulleen. Puolue ei vaikuta kuntatasolla kuitenkaan. Älkää kuitenkaan äänestäkö Kokoomusta. Ai perustelut? Niitä tämä asia ei tarvitse.
Misi toivottaa kaikille mukavaa ensilumien aikaa. Älkää käyttäkö narujarrua jos ette hallitse vastaheittoa. (Sori T :D)
Pitkän, kylmän ja pimeän talven mietelause:
Hopefully, its raining cats and dogs. Maybe a little bit of snow.
:*
perjantai 26. lokakuuta 2012
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Kuveksia
Moi. Tänään, pitkän tauon jälkeen haluan jakaa maailmalle muutaman kuvan. Blogimme teemanahan on tunnetusti ''Huonot jutut ja sitäkin huonolaatuisemmat kuvat.'' Siksi kuvat ovetkin otettu 20 e digipokkarilla. Sillähän ne tunnelmanluojat tehdään.
Lisätessäni/lisätessämme kuvia nauroimme. Itseksemme ja itsellemme. Pahoittelen, jos joku kuva aiheuttaa Sinulle mielipahaa. En voi sille mitään, sillä vain osa kuvista on itse ottamiani. Tarkemmin ottaen vain murto-osa. Promille. Vai onko se vähän huono vertaus..
Kuvat ovat otettunna vuosien 1984-2012 välillä. Tosin osa kuvista ovat vuodelta 2012. Oikeastaan kaikki.
Pyrin kertomaan kuvateksteissä mahdollisimman paljon kuvasta itsestään ja sen aikaisista tunnelmista.
I hope you like, Misi
Ainiin, meijän kämpillä ei toimi netti enää. Liekkö hakkeroitu.
 | |
| Tällä kuvalla aloitan tämän Helsinki-Tyrnävä-akselilla liikkuvan kuvakollaasin. Tässä kuvassa esiintyy Uusimaan hallitsija. Kynttilänvalossa. Väsyneenä. Voiko olla enää söötimpää olla. Pääosassa siis Misi eli minä. |
 | |
| On kaksi erilaista Toppenia: Koiranpentu-Toppen ja Pokela-Toppen. Henkilökohtaisesti pidän itse enemmän Pokela-Toppenista. Koiranpentutyyppi on niin ällöttävä, kuten kuvasta saattaa huomata. Päädyin kuitenkin lisäämään kyseisen kuvan osin omasta tahdostani, osin muiden painostuksesta. Kuvassa oleva limaa tihkuva nuorimies on juuri valvonut n.22 tuntia putkeen. Hän istuu ruokapöydän äärellä ja miettii kaikkia menetettyjä aivosoluja jotka ovat tuhoutuneet valvomisen seurauksena. Toki silmien tyhjästä katseesta voisi arvella, että päässä ei liiku enää mitään.. |
 |
| En tiedä miksi tämä trollfacen ja Lauri Tähkän lapsen kuva hyppäsi tähän väliin mutta antaapa olla sen siinä. |
 |
| Tässä kuvassa teen shakerilla pannukakkutaikinaa. Ja tuli hyvää sekä proteiinipitoista. Kämppä täynnä tyttölöitä ja kynttilöitä. Hehe. Syötiin kovaksi mennyt ja reunoilta palanut pannari sokerin kanssa hyvällä halulla. Myöhemmin illala söimme myös toisen pannullisen. Liian hyvällä halulla. |
 |
| Kuvassa oleva psykoterapeutti pitää psykoterapeuttista hetkeä psykoterapeuttista hoitoa tarvitsevalle asiakkaalleen. Asiakas kärsii vakavasta eläinkiintymyksestä. Voin kertoa että hoito auttoi ja asiakas on taas vapaalla jalalla ja kuuluu avohoidon piiriin. |
 |
| Tämä on pakollinen salin ja suihkun jälkeen otettu fiilistelykuva. Lihakset pumpissa ja iho vielä kiiltävänä Vesa ja Toppen nauttivat proteiinipitoista välipalarahkaa. Huomaa Toppenin unbeliavablen tuuheat, hieman turkkilaisvaikutteiset räkäjarrut. &((/&/()0)( Mahmut. |
 |
| Tässä on reaaliajassa napattu nykytilannekuva. Etualalla Minä. Muista ei niin väliä. |
lauantai 23. kesäkuuta 2012
helmeilevää hernekeittoa korkeista laseista
kahakatteesa goes summer. ja seurapiirit. joten tavoille on opeteltava. oikein herkulliselle maistu hernari noinkin mutta parhaimmillaan se kyllä edelleen on leivän päälle siivutettuna. pitkään aikaan en oo kirjottanu koska tiedän että lukijoiden joukossa voi olla nuorempaakin sukupolvea ja tekstit saattavat sisältää pieniä osia, eivätkä siis sovellu alle kuusivuotiaille. "onko meillä kylpysuolaa?'" huikkas just mici tuolta naistenhuoneen puolelta. Ei oo, laita tavallista. "ok"
Juhannusta vietetty nyt siis päivä ja toinen vielä pitäis jaksaa. on nähty niitä ja näitä. tänään vuorossa noita.
jou.
yhtään en tiiä vieläkään miksi tätä kirjottelen koska mitään ei tapahdu, fiiliksetkään ei tämän läpi välity toivotulla tasolla enkä tiedä muodista mitään. paitsi että sitä seuraavat ovat sitä jälessä. Todennäkösesti terapiamielesssä. Itsekkin kävin kylvyssä äskön, poltin röökinki ammeessa josta pojat vähä hermostu.
Miten suomalainen selviää hengissä juhannuksen ku ei ole edes kaupat auki että ruokaa sais. nuudelitkin loppu. söis vettä.
mici tuuppa sinä kirjottaan ku ei onnistu.
äänitteitä vois tänne laittaa heti ku oppii miten se käy
mietelause
Niin Vesa huutaa kun sitä nipistellään
Jaa ei ollunna vesasta kirjottajaksi. Ei, se ei johdu juhannuksesta vaan inspiraation puutteesta. Itsehän sain sitä (inspiraatiota) käydessäni kylvyssä. Se ei vaan ehkä erity tekstiin millään lailla.
Kävin siis kylvyssä. Ensimmäistä kertaa Uudellamaalla asuessani kävin kylvyssä. Ja poltin muuten röökini parvekkeella. Tein siis vastoin Maria Guzenina-Richardsonin moraalia ja ajatuksia vastaan, eli tunnen olevani taas vähän kovempi jäpyli. Ei tunnu missään. Parveketupakointi on siis kyseisien ministerin mielestä yhtäkuin maailmanloppu. Itsellenihän siitä ei ole vielä koitunut muutakuin terveydellistä haittaa. Naapurit sen sijaan polttavat myös, joten hähähää Maria, tule meille käymään niin poltellaan hyvät savukkeet tuossa partsilla.
Nyt keskikesällä, vesisateessa, mietimme känpillämme mitä tekisimme. Jostain syystä vastausta ei kuitenkaan kuulu.
Sytytämme siis kynttilän juhannuksen muistoksi ja haemme hiekkalaatikolta hiekkaa sisälle. Kuivataan se ja laitetaan aurinkolasit päähän. Otetaan vaatteet pois ja suljetaan silmät. Sitten on taaas kesä.
Misi
Juhannusta vietetty nyt siis päivä ja toinen vielä pitäis jaksaa. on nähty niitä ja näitä. tänään vuorossa noita.
jou.
yhtään en tiiä vieläkään miksi tätä kirjottelen koska mitään ei tapahdu, fiiliksetkään ei tämän läpi välity toivotulla tasolla enkä tiedä muodista mitään. paitsi että sitä seuraavat ovat sitä jälessä. Todennäkösesti terapiamielesssä. Itsekkin kävin kylvyssä äskön, poltin röökinki ammeessa josta pojat vähä hermostu.
Miten suomalainen selviää hengissä juhannuksen ku ei ole edes kaupat auki että ruokaa sais. nuudelitkin loppu. söis vettä.
mici tuuppa sinä kirjottaan ku ei onnistu.
äänitteitä vois tänne laittaa heti ku oppii miten se käy
mietelause
Niin Vesa huutaa kun sitä nipistellään
Jaa ei ollunna vesasta kirjottajaksi. Ei, se ei johdu juhannuksesta vaan inspiraation puutteesta. Itsehän sain sitä (inspiraatiota) käydessäni kylvyssä. Se ei vaan ehkä erity tekstiin millään lailla.
Kävin siis kylvyssä. Ensimmäistä kertaa Uudellamaalla asuessani kävin kylvyssä. Ja poltin muuten röökini parvekkeella. Tein siis vastoin Maria Guzenina-Richardsonin moraalia ja ajatuksia vastaan, eli tunnen olevani taas vähän kovempi jäpyli. Ei tunnu missään. Parveketupakointi on siis kyseisien ministerin mielestä yhtäkuin maailmanloppu. Itsellenihän siitä ei ole vielä koitunut muutakuin terveydellistä haittaa. Naapurit sen sijaan polttavat myös, joten hähähää Maria, tule meille käymään niin poltellaan hyvät savukkeet tuossa partsilla.
Nyt keskikesällä, vesisateessa, mietimme känpillämme mitä tekisimme. Jostain syystä vastausta ei kuitenkaan kuulu.
Sytytämme siis kynttilän juhannuksen muistoksi ja haemme hiekkalaatikolta hiekkaa sisälle. Kuivataan se ja laitetaan aurinkolasit päähän. Otetaan vaatteet pois ja suljetaan silmät. Sitten on taaas kesä.
Misi
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Nuudelikesän alku
Näppäimistön ääressä Misi. Ulkona laulaa lintuset ja moottoripyörät. Misillä mukava olla.
Röhönötän lensiässä asennossa kämpillämme Espoon kauneimmassa kaupunginosassa. Allani on Sikarin ja Vesan sänky. Parisänky. Ylläni syntymäasuni lisäksi vain nahkaliivit. No ei. Ja jos ois niin ne ois leopardikuvioiset.
Tosiaan muutettiin kesäksi tänne Uudenmaan alueelle pienellä nilikkiporukalla. Ennen kuin kesä oli puhjennut täyteen teräänsä, Vesa pakkasi laukkunsa ja muutti kotikonnuiltansa kohti isoa kirkkoa. Sen jälkeen asiat ovat menneet päin kaikkea hyvää. Alkukesälomasta Sikari ja eräs parrakas player nimeltään Elma pakenivat myös sivistyksen parista ja muuttivat Vesan kanssa kimppaan. Sitten viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, kenties päinvastoin, minä, eli Misi, ja Ton ooppen teimme tämän ratkaisevan siirron.
Joillain saattoi tulla mieleen liuta seuraavia, perinteikkäitä ja aina yhtä hauskoja kysymyksiä. Vastaan niihin tässä samalla.
K: Missähän siivossa se kämppä oikein on?
V: Hyvässä siivossa. Eilen viimeksi siivottu. Lukuunottamatta sählymailaa, kitaraa, sukkia, lonkkaria, mattoa, H&M kuvastoa, radiota ja sohvaa lattia on ihan tyhjä. On se ollut pahemmassakin siivossa, uskokaa poisa.
K: Mitehän ne tulee toimeen keskenään?
V: Ihan hyvin. Ja jos ei, selvitään käsirysyllä. Siivoaminen ja tiskaaminenhan ovat lempipuuhiamme, mitä niistä tappelemaan!
K: Miten he tulee toimeen, eikö he aiheuta pahennusta käyttäytymisellään?
V: Ei. Esimerkiksi eilen Ton ooppen yritti heittää maasta toiseen kerrokseen meille auton avaimia, mutta ne menivätkin ensimmäisen kerroksen parvekkeelle. Vähän aikaa mietittyämme haimme tikkaat Ton ooppenin isoveljen autosta ja niin Ton lähti kiipeämään tikkaita pitkin parvekkeelle. Tätä ennen kuitenkin yritimme soittaa ovikelloa n. tunnin että älkää luulko että tuo oli ensimmäinen keino mikä tuli mieleen. Niitä oli lukuisia, ja lopulta päädyimme tähän kivuliaaseenkiin vaihtoehtoon. Siksi kivuliaaseen, koska Ton ooppenin ensimmäinen kiipeämisyritys epäonnistui, ja hän putosi selälleen asfaltille. Onni onnettomuudessa! Kun Ton oli palannut parvekkeelta, lähestyi naapurin mies heitä uhkaavan näköisenä. Tämä kyseinen mies ei kuitenkaan asunut siinä kämpässä mihin avaimet olivat lentäneet. Hän karjaisi valtavaan ääneen: Pojat pojat! Ootteko nähneet miesten silmälaseja?
Kesän jännittävimpiin tapahtumiin tähän mennessä kuului se, kun Sikarin ja Vesan autot hajosivat saman päivänä. Voitteko kuvitella sitä epätoivon määrää.
Tämä päivä näyttää kuitenkin siltä, että siitä voisi tulla hyvä. Suunnitelmissa on mennä meren ääreen santakentille grillaamaan lihaa lauseen kuvaannollisessa merkityksessä. Hieman pinnallista mutta mikäs sen mukavampaa kuin nukahtaa auringon lämpöön ja illalla sitten pestä ylimääräiset ihot pois.
Loppuun vielä voisin mainita sen, että kävin ennen uuteen kotiini saapumistani vierailulla Turkkuses. Siellä tapasin Esan. Esan, joka oli ollut kauan poissa keskuudestamme. Hän näytti hyvinvoivalta ja pitkätukkaiselta, että ei syytä huoleen, rakas lukijamme, Esa ELÄÄ!
Päivän mietelause: Rakkauden kesä paras kesä
peace and love
Misi
Röhönötän lensiässä asennossa kämpillämme Espoon kauneimmassa kaupunginosassa. Allani on Sikarin ja Vesan sänky. Parisänky. Ylläni syntymäasuni lisäksi vain nahkaliivit. No ei. Ja jos ois niin ne ois leopardikuvioiset.
Tosiaan muutettiin kesäksi tänne Uudenmaan alueelle pienellä nilikkiporukalla. Ennen kuin kesä oli puhjennut täyteen teräänsä, Vesa pakkasi laukkunsa ja muutti kotikonnuiltansa kohti isoa kirkkoa. Sen jälkeen asiat ovat menneet päin kaikkea hyvää. Alkukesälomasta Sikari ja eräs parrakas player nimeltään Elma pakenivat myös sivistyksen parista ja muuttivat Vesan kanssa kimppaan. Sitten viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, kenties päinvastoin, minä, eli Misi, ja Ton ooppen teimme tämän ratkaisevan siirron.
Joillain saattoi tulla mieleen liuta seuraavia, perinteikkäitä ja aina yhtä hauskoja kysymyksiä. Vastaan niihin tässä samalla.
K: Missähän siivossa se kämppä oikein on?
V: Hyvässä siivossa. Eilen viimeksi siivottu. Lukuunottamatta sählymailaa, kitaraa, sukkia, lonkkaria, mattoa, H&M kuvastoa, radiota ja sohvaa lattia on ihan tyhjä. On se ollut pahemmassakin siivossa, uskokaa poisa.
K: Mitehän ne tulee toimeen keskenään?
V: Ihan hyvin. Ja jos ei, selvitään käsirysyllä. Siivoaminen ja tiskaaminenhan ovat lempipuuhiamme, mitä niistä tappelemaan!
K: Miten he tulee toimeen, eikö he aiheuta pahennusta käyttäytymisellään?
V: Ei. Esimerkiksi eilen Ton ooppen yritti heittää maasta toiseen kerrokseen meille auton avaimia, mutta ne menivätkin ensimmäisen kerroksen parvekkeelle. Vähän aikaa mietittyämme haimme tikkaat Ton ooppenin isoveljen autosta ja niin Ton lähti kiipeämään tikkaita pitkin parvekkeelle. Tätä ennen kuitenkin yritimme soittaa ovikelloa n. tunnin että älkää luulko että tuo oli ensimmäinen keino mikä tuli mieleen. Niitä oli lukuisia, ja lopulta päädyimme tähän kivuliaaseenkiin vaihtoehtoon. Siksi kivuliaaseen, koska Ton ooppenin ensimmäinen kiipeämisyritys epäonnistui, ja hän putosi selälleen asfaltille. Onni onnettomuudessa! Kun Ton oli palannut parvekkeelta, lähestyi naapurin mies heitä uhkaavan näköisenä. Tämä kyseinen mies ei kuitenkaan asunut siinä kämpässä mihin avaimet olivat lentäneet. Hän karjaisi valtavaan ääneen: Pojat pojat! Ootteko nähneet miesten silmälaseja?
Kesän jännittävimpiin tapahtumiin tähän mennessä kuului se, kun Sikarin ja Vesan autot hajosivat saman päivänä. Voitteko kuvitella sitä epätoivon määrää.
Tämä päivä näyttää kuitenkin siltä, että siitä voisi tulla hyvä. Suunnitelmissa on mennä meren ääreen santakentille grillaamaan lihaa lauseen kuvaannollisessa merkityksessä. Hieman pinnallista mutta mikäs sen mukavampaa kuin nukahtaa auringon lämpöön ja illalla sitten pestä ylimääräiset ihot pois.
Loppuun vielä voisin mainita sen, että kävin ennen uuteen kotiini saapumistani vierailulla Turkkuses. Siellä tapasin Esan. Esan, joka oli ollut kauan poissa keskuudestamme. Hän näytti hyvinvoivalta ja pitkätukkaiselta, että ei syytä huoleen, rakas lukijamme, Esa ELÄÄ!
Päivän mietelause: Rakkauden kesä paras kesä
peace and love
Misi
maanantai 28. toukokuuta 2012
ja te nössöt anonyymit jotka luette tätä ja hanuilette kommenttiosastolla nii voittakaa luonnevikanne ja tunnustautukaa rehellisesti tämän lukijoiksi!! vie vain hetken. just in case. . . . koska se nyt vaan on tyhmää nössö liikaa. aijai, tulee liian paha kontrasti kahden kappaleen välille että siirrämpä tämän alkuun.
jännä. ette tiiä oonko kirjottanu tämän vasta viimeisenä...
kommenttiosastolla vois spekuloida vapaasta, anonyyminä. kertokaa kaverillekin!
OHO!!?!
nyt vuosipäivälaskuri hyrräämään että päästään tulevaisuudess juhlimaan tasakymmeniä.
KAha Kätteesä on saanut ensimmäisen lukijansa!!! erittäin toverillisen lämpimät tervetulot blogimme seuraan, toivon että viihdyt. kiinnittäkää turvavyöt nousun ja laskun aikana ja muista pitää selkänoja yläasennossa ettet saa hartiakipuja.
Juhlisin ilotulitteilla tätä ratkaisevaa saavutusta mutta ei näin kauniissa alkukesän illassa ole tapeeksi hämärää että ne näkyisivät, siispä sytytänkin kynttilän Hyvinkään ammuskelussa surmaansa saaneiden muistolle ja toivon pikaista paranemistä hengestään kamppailevalle nuorelle naiskonstaapelille.
ja te nössöt anonyymit jotka luette tätä ja hanuilette kommenttiosastolla nii voittakaa luonnevikanne ja tunnustautukaa rehellisesti tämän lukijoiksi!! vie vain hetken. just in case. . . . koska se nyt vaan on tyhmää nössö liikaa. aijai, tulee liian paha kontrasti kahden kappaleen välille että siirrämpä tämän alkuun.
copyright Vesa
lauantai 26. toukokuuta 2012
Täytteet ja fiilistä
Täällä ja tänään, Misi.
Nyt kun kaikki hyvä on kuollut ja kuopattu, yritän saada ne uudelleen esiin ja elvyttää kaikesta huolimatta. Vaikka juurta jo puskisivat.
Tämä teksti EI sisällä sarkasmia, ja jos sisältääkin, koetan aina muistaa mainita siitä sulkukaarien avulla.
Teimme eilen retken ulkomaille. Olimme viikon puhuneet siitä, kuinka lähdemme perjantaina käymään meidän kaikkien yhteisen prinssessan ja lapsettomien ja sinkkujen ja omankin lapsemme Estellen kotimaassa kunnioittaaksemme hänen ristiäisiään läsnäolollamme hieman myöhässä. Lähdimme synnyinseuduiltamme kolmen aikaan iltapäivällä mieli täynnä jännitystä ja isällistä rakkautta edellämainittua pikkuhanipååkultamussukka- ja tennissukkaa kohtaan. Otimme ystävämme Sikarin, josta on muuten jo puhuttu aikaisemmissa teksteissä (toim. huom.), äidin auton sen taloudellisuuden ja tilavuuden takia. (http://www.google.fi/imgres?start=92&um=1&hl=fi&sa=N&biw=1920&bih=951&addh=36&tbm=isch&tbnid=vHP1oy-38ymUTM:&imgrefurl=http://www.conceptcarz.com/view/photo/450195,17594/2010-Toyota-Yaris_photo.aspx&docid=ja6JNRNUV6lBZM&imgurl=http://files.conceptcarz.com/img/Toyota/2010-Toyota-Yaris-Image-012-800.jpg&w=800&h=534&ei=2tHAT-OZEeT54QSMsdS8CQ&zoom=1&iact=hc&vpx=191&vpy=317&dur=22&hovh=183&hovw=275&tx=158&ty=121&sig=109595201190101361068&page=3&tbnh=141&tbnw=211&ndsp=48&ved=1t:429,r:40,s:92,i:91 katso ja ihastu!)
Ajelimme hitaasti ja rauhallisesti kohti Ruotsia ja sen kaunista napaa Haaparantaa. (tässä vaiheessa tarkistin oliko Estelle kuitenkaan Ruotsista ja olihan se) Matkalla näimme mm. monta huoltoasemaa ja Toppen alias Ton Ooppen (hänkin on esiintynyt aikaisemmin, ei sarkasmia HÖLMÖ!) näki ainakin kuusi (6) vastaavanlaista Yarista. Parasta oli kuitenkin tien laidassa palava ja rankasti savuava Volvo tai Toyota, merkistä viis, auto kuitenkin. Ajelimme adrenaliinipiikkien lävistämänä normaalia hitaammin ohi odottaen auton jenkkileffamaista räjähdystä. Sitä kuitenkaan ei pettymykseksemme tullut ja vastaamme ajoi myös paloauto. Pillit ja vilkut päällä. Sydämemme sykki kunnioitusta nitä sankareita kohtaan jotka syöksyivät kohti kuumia liekkejä ja jatkuvaa räjähdysvaaraa heijastinhousut lepattaen.
Käytyämme Tornion ABClla tekemässä luonnollisia tarpeitamme (rahan nosto PÄLLI!) pääsimme lopulta ylittämään rajan. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä MISSÄÄN, ei MISSÄÄN näkynyt yhtään Estelle on syntynyt!-julistetta, ei banderolleja, ei mielenosoituksia, ei barakkeja, ei mellakoita, ei mitään siisteihin ristiäisiin liittyvää. Unohdimme kuitenkin pettymyksen nopeasti kun näimme suuren kyltin, jossa luki suurin kiirjaimin ja selvällä suomen ja ruotsin kielellä: Nuuskakaira, Snus Kaaren.
Kävimme nopeasti ostoksilla ja nakkasimme suolaiset ylähuulemme alle.
Seuraavaa EN suosittele luettavaksi JOS olet joku seuraavista: alle 18-vuotias, yli 30-vuotias, rajoittunut, tupakaton, nikotiiniton, savuton, nuuskaton, terveellinen, kasvissyöjä, nainen, jokin eläin tai lukutaidoton.
Jos kuitenkin päätät lukea, ethän rupea moralisoimaan tai moittimaan meitä sen jälkeen kun aloitat nuuskan käytön.
Olimme vaipua nirvanaan kaikki sen jälkeen kun täyte oli kohdillaan. Istuimme autossa, sen ovet olivat kiinni mutta ikkunat auki. Maistelimme monia eri merkkejä täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Vain oman veremme kohina korvissamme ja ylähuulen alta kuuluva hiljainen tykytys häiritsivt tätä orgastista hetkeä. Välillä. Äänet auton ulkopuolelta hiljenivät. Emme kuulleet liikenteen melua, lintujen laulua tai edes läheisen kosken kohinaa. Istuimme vain autossa ja maiskuttelimme hiljaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Pyöritimme toiset ja kolmannetkin. Hetki oli mukavin pitkään aikaan.
Tämän toiveidentäyttymyksen jälkeen aloitimme kotimatkan. Poikkesimme matkan varrella enollani, joka on muuten mukava vanha mies. Toivottavasti se ei lue tätä. :)
Jossain vaiheessa kuitenkin naisseuran puute alkoi kalvamaan ja siirryimme ystävämme Ankin kotiin. Viihdyimme siellä hyvässä seurassa ja perunapeltojen villissä sykkeessä aamuviiteen asti.
Näihin viisaisiin sanoihin, jotka kuuluivat Toppenin suusta, lopetan tämänkertaisen vuodatukseni:
Tuntuu, kuin pitkästä aikaa ois kaikkea, mitä ihminen tarvitsee.. Paitsi.. Paskalle pitäs päästä!
Nyt kun kaikki hyvä on kuollut ja kuopattu, yritän saada ne uudelleen esiin ja elvyttää kaikesta huolimatta. Vaikka juurta jo puskisivat.
Tämä teksti EI sisällä sarkasmia, ja jos sisältääkin, koetan aina muistaa mainita siitä sulkukaarien avulla.
Teimme eilen retken ulkomaille. Olimme viikon puhuneet siitä, kuinka lähdemme perjantaina käymään meidän kaikkien yhteisen prinssessan ja lapsettomien ja sinkkujen ja omankin lapsemme Estellen kotimaassa kunnioittaaksemme hänen ristiäisiään läsnäolollamme hieman myöhässä. Lähdimme synnyinseuduiltamme kolmen aikaan iltapäivällä mieli täynnä jännitystä ja isällistä rakkautta edellämainittua pikkuhanipååkultamussukka- ja tennissukkaa kohtaan. Otimme ystävämme Sikarin, josta on muuten jo puhuttu aikaisemmissa teksteissä (toim. huom.), äidin auton sen taloudellisuuden ja tilavuuden takia. (http://www.google.fi/imgres?start=92&um=1&hl=fi&sa=N&biw=1920&bih=951&addh=36&tbm=isch&tbnid=vHP1oy-38ymUTM:&imgrefurl=http://www.conceptcarz.com/view/photo/450195,17594/2010-Toyota-Yaris_photo.aspx&docid=ja6JNRNUV6lBZM&imgurl=http://files.conceptcarz.com/img/Toyota/2010-Toyota-Yaris-Image-012-800.jpg&w=800&h=534&ei=2tHAT-OZEeT54QSMsdS8CQ&zoom=1&iact=hc&vpx=191&vpy=317&dur=22&hovh=183&hovw=275&tx=158&ty=121&sig=109595201190101361068&page=3&tbnh=141&tbnw=211&ndsp=48&ved=1t:429,r:40,s:92,i:91 katso ja ihastu!)
Ajelimme hitaasti ja rauhallisesti kohti Ruotsia ja sen kaunista napaa Haaparantaa. (tässä vaiheessa tarkistin oliko Estelle kuitenkaan Ruotsista ja olihan se) Matkalla näimme mm. monta huoltoasemaa ja Toppen alias Ton Ooppen (hänkin on esiintynyt aikaisemmin, ei sarkasmia HÖLMÖ!) näki ainakin kuusi (6) vastaavanlaista Yarista. Parasta oli kuitenkin tien laidassa palava ja rankasti savuava Volvo tai Toyota, merkistä viis, auto kuitenkin. Ajelimme adrenaliinipiikkien lävistämänä normaalia hitaammin ohi odottaen auton jenkkileffamaista räjähdystä. Sitä kuitenkaan ei pettymykseksemme tullut ja vastaamme ajoi myös paloauto. Pillit ja vilkut päällä. Sydämemme sykki kunnioitusta nitä sankareita kohtaan jotka syöksyivät kohti kuumia liekkejä ja jatkuvaa räjähdysvaaraa heijastinhousut lepattaen.
Käytyämme Tornion ABClla tekemässä luonnollisia tarpeitamme (rahan nosto PÄLLI!) pääsimme lopulta ylittämään rajan. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä MISSÄÄN, ei MISSÄÄN näkynyt yhtään Estelle on syntynyt!-julistetta, ei banderolleja, ei mielenosoituksia, ei barakkeja, ei mellakoita, ei mitään siisteihin ristiäisiin liittyvää. Unohdimme kuitenkin pettymyksen nopeasti kun näimme suuren kyltin, jossa luki suurin kiirjaimin ja selvällä suomen ja ruotsin kielellä: Nuuskakaira, Snus Kaaren.
Kävimme nopeasti ostoksilla ja nakkasimme suolaiset ylähuulemme alle.
Seuraavaa EN suosittele luettavaksi JOS olet joku seuraavista: alle 18-vuotias, yli 30-vuotias, rajoittunut, tupakaton, nikotiiniton, savuton, nuuskaton, terveellinen, kasvissyöjä, nainen, jokin eläin tai lukutaidoton.
Jos kuitenkin päätät lukea, ethän rupea moralisoimaan tai moittimaan meitä sen jälkeen kun aloitat nuuskan käytön.
Olimme vaipua nirvanaan kaikki sen jälkeen kun täyte oli kohdillaan. Istuimme autossa, sen ovet olivat kiinni mutta ikkunat auki. Maistelimme monia eri merkkejä täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Vain oman veremme kohina korvissamme ja ylähuulen alta kuuluva hiljainen tykytys häiritsivt tätä orgastista hetkeä. Välillä. Äänet auton ulkopuolelta hiljenivät. Emme kuulleet liikenteen melua, lintujen laulua tai edes läheisen kosken kohinaa. Istuimme vain autossa ja maiskuttelimme hiljaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Pyöritimme toiset ja kolmannetkin. Hetki oli mukavin pitkään aikaan.
Tämän toiveidentäyttymyksen jälkeen aloitimme kotimatkan. Poikkesimme matkan varrella enollani, joka on muuten mukava vanha mies. Toivottavasti se ei lue tätä. :)
Jossain vaiheessa kuitenkin naisseuran puute alkoi kalvamaan ja siirryimme ystävämme Ankin kotiin. Viihdyimme siellä hyvässä seurassa ja perunapeltojen villissä sykkeessä aamuviiteen asti.
Näihin viisaisiin sanoihin, jotka kuuluivat Toppenin suusta, lopetan tämänkertaisen vuodatukseni:
Tuntuu, kuin pitkästä aikaa ois kaikkea, mitä ihminen tarvitsee.. Paitsi.. Paskalle pitäs päästä!
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
*Ugh you, murphy
Se on jore tässä nyt. vesa on tänään jore koska vesan tuntee kaikki vaan jorea ei tunne kukaan. Sori jore mutta näin on. ( -ei mitään, oon sujut jo ) tämä nimipelleily johtuu siitä että tekstiin saattaa humpsahtaa kirosanoja eikä vesa halua itseään yhdistettävän niihin.
juuelikkästotanoin.. alkaa vähä tympiä tämä nytte ku kaikki tuntuu menevän päin hevonnesta. mistään ei tuu yhtää mitään tänään, ei edes tästä kirjottamisesta.
Jore on urpo joten vesa jatkaa tästä hei. Nätisti sanottuna päivä on ollut värikäs ja parhaillaan koitankin keksiä toista näkökulmaa lähestyä päivän tapahtumia ikään kuin positiivisen kautta. Koitan piilottaa totuuden rivien väliin.
Huom, sisältää sarkasmia.
Ihana aamu! heräsin virkeänä jo ennen vekkarin miellyttävää muistutusta että on aika nousta. Ehdin rauhassa tehdä kaikki aamutoimet varpaidenkynsien leikkuuta myöten. Hymy huulilla ajelin kohti toimistoa. Aika moni oli liikkeellä tähän aikaan mutta onneksi liikenne kuitenkin sujui jouhevasti. Yhden päivän urakka oli tiedossa, kun lähdin ajelemaan kohti työmaata. Asiakas oli oikein mukava. Tarjoutui useaan otteeseen oikein kädestä pitäen näyttämään, kuinka homma tulisi tehdä. En tietenkään rohjennut suostua mutta kuuntelin mielelläni hänen kertomuksiaan siitä kuinka ennen kaikki oli paremmin ja että kuinka tulisi taas palata vanhaan kisälli-mestari -tyyliin. Ei minustakaan ammattikoululaisista ole mihinkään, yhdyin hänen puheeseensa ( valmistun muuten ylioppilaaksi tänä keväänä, nyt se on varmaa joten teretulemast kahveelle 2.6 rakkaat lukijat )
. Kello ylitti kolmen iltapäivällä jolloin läksin ajelemaan kohti 40km päässä puljuaan pitävää peltiseppää, jolta oli tilattu peltilista terassin lasikaton ja ulkoseinän saumaan. Koko päivän vallinnutta hyvää fiilistäni ei laskenut edes se, että peltisepällä oli mennyt millit ja sentit sekaisin ja että huomisen pyhäpäivän takia hän pystyisi vasta perjantaina valmistamaan uuden 8cm leveän listan juuri valmistsuneen lähes metrin levyisen tilalle. Kiva oli ajella lämpimässä kesäsäässä 80km turhan takia vaikka kuskin puolen ikkuna ei toimikaan sen enempää kuin puhaltimet :) Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, muistutti syttyvä amisvalo kojetaulussa kun saavuin työmaalle takaisin. Ja totta tosiaan, kohta asiakas jo ilmoittikin että hänen pihamaallaan ei edes duunarit pörrää klo 17.00 jälkeen.
Unohtumattoman päivästä kuitenkin teki paluumatkalla sattunut tilanne, joka opetti minulle sen kuinka asioista nauttii sitä enemmän, mitä enemmän niiden eteen näkee aikaa ja vaivaa.
Voitteko rakkaat lukijat kuvitella kuinka ihana oli päästä lopulta kämpälle vessaan kun ensin oli kaivanut peräkontissa olleen tiskikoneen alta esiin vararenkaan (kattilankansi vararenkaaksi sanon ma' ) ja vaihtanut sen puhjenneen tilalle kivassa kevätsateessa linja-autopysäkillä, dösäkuskien ymmärrettävistä syista näytellessä kansainvälisiä käsimerkkejä - olinhan heidän maaperällään puuhailemassa.
Kiva olisi vielä vuodattaa onnenkyyneleitä muistellessa tätä kaikkea vaan ei auta, tiskit ja pyykki odottavat, hejdå
PS. lista ja lasta - parhaat kaverukset lapsesta saakka
juuelikkästotanoin.. alkaa vähä tympiä tämä nytte ku kaikki tuntuu menevän päin hevonnesta. mistään ei tuu yhtää mitään tänään, ei edes tästä kirjottamisesta.
Jore on urpo joten vesa jatkaa tästä hei. Nätisti sanottuna päivä on ollut värikäs ja parhaillaan koitankin keksiä toista näkökulmaa lähestyä päivän tapahtumia ikään kuin positiivisen kautta. Koitan piilottaa totuuden rivien väliin.
Huom, sisältää sarkasmia.
Ihana aamu! heräsin virkeänä jo ennen vekkarin miellyttävää muistutusta että on aika nousta. Ehdin rauhassa tehdä kaikki aamutoimet varpaidenkynsien leikkuuta myöten. Hymy huulilla ajelin kohti toimistoa. Aika moni oli liikkeellä tähän aikaan mutta onneksi liikenne kuitenkin sujui jouhevasti. Yhden päivän urakka oli tiedossa, kun lähdin ajelemaan kohti työmaata. Asiakas oli oikein mukava. Tarjoutui useaan otteeseen oikein kädestä pitäen näyttämään, kuinka homma tulisi tehdä. En tietenkään rohjennut suostua mutta kuuntelin mielelläni hänen kertomuksiaan siitä kuinka ennen kaikki oli paremmin ja että kuinka tulisi taas palata vanhaan kisälli-mestari -tyyliin. Ei minustakaan ammattikoululaisista ole mihinkään, yhdyin hänen puheeseensa ( valmistun muuten ylioppilaaksi tänä keväänä, nyt se on varmaa joten teretulemast kahveelle 2.6 rakkaat lukijat )
. Kello ylitti kolmen iltapäivällä jolloin läksin ajelemaan kohti 40km päässä puljuaan pitävää peltiseppää, jolta oli tilattu peltilista terassin lasikaton ja ulkoseinän saumaan. Koko päivän vallinnutta hyvää fiilistäni ei laskenut edes se, että peltisepällä oli mennyt millit ja sentit sekaisin ja että huomisen pyhäpäivän takia hän pystyisi vasta perjantaina valmistamaan uuden 8cm leveän listan juuri valmistsuneen lähes metrin levyisen tilalle. Kiva oli ajella lämpimässä kesäsäässä 80km turhan takia vaikka kuskin puolen ikkuna ei toimikaan sen enempää kuin puhaltimet :) Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, muistutti syttyvä amisvalo kojetaulussa kun saavuin työmaalle takaisin. Ja totta tosiaan, kohta asiakas jo ilmoittikin että hänen pihamaallaan ei edes duunarit pörrää klo 17.00 jälkeen.
Unohtumattoman päivästä kuitenkin teki paluumatkalla sattunut tilanne, joka opetti minulle sen kuinka asioista nauttii sitä enemmän, mitä enemmän niiden eteen näkee aikaa ja vaivaa.
Voitteko rakkaat lukijat kuvitella kuinka ihana oli päästä lopulta kämpälle vessaan kun ensin oli kaivanut peräkontissa olleen tiskikoneen alta esiin vararenkaan (kattilankansi vararenkaaksi sanon ma' ) ja vaihtanut sen puhjenneen tilalle kivassa kevätsateessa linja-autopysäkillä, dösäkuskien ymmärrettävistä syista näytellessä kansainvälisiä käsimerkkejä - olinhan heidän maaperällään puuhailemassa.
Kiva olisi vielä vuodattaa onnenkyyneleitä muistellessa tätä kaikkea vaan ei auta, tiskit ja pyykki odottavat, hejdå
PS. lista ja lasta - parhaat kaverukset lapsesta saakka
maanantai 14. toukokuuta 2012
Selittelyä ja vaalikampanja
Jooterve.. (inside, toim. huom.)
Misi on siis puikoissa tänään. Voisin aloittaa tämän päivän kirjoituksen selittelyllä, että miksis en ole kirjoittanut, mutta ei nyt ole siihen tarvetta. Kyllä meillä julkisuuden henkilöilläkin on oltava jonkulainen intimiteettisuoija!
Annan kuitenkin pari vaihtoehtoa, ja jätän arvailujen ja spekulaatioiden varaan, mitä niin tärkeää olen tehnyt etten ole ehtinyt kirjoittaa´:
1. Olen juossut pitkin Utsjoen kaupunginkirjaston kattoa pelkkä Kalervo Kummola-pyyhe pyyhe päälläni ja dollarin seteli kädessäni
2. Olen joutunut siivoamaan viereisessä joessa tapahtuneen sukellusveneonnettomuuden jälkiä kolme vuorokautta putkeen palokunnan apuna (siis siksi koska olin joskus neljävuotiaana VPK:n nuoriso-osastossa)
3.Olin pyöräretkellä Etelä-Kapkaupunki-Nigeria-akselilla ja pyöränrengas puhkesi. Jouduin taluttamaan ja siksi kesti
Siitä siis arvausta kehiin ja miettimään mikä kyseisistä vaihtoehdoista vastaa todellisuutta!
Sosiaalisen median mekassa oli Facebookissa on vasta pyörinyt Suomen paras kesäkämppä-kilpailu, jossa Oikotie-asunnot ovat antamassa pääpalkinnoksi kämppää koko kesäksi vaivaisella euron vuokralla. Haluaisin jo tässä vaiheessa pyytää anteeksi seuraavaa mainostusta, mutta minullahan on kuten aikki tietävät, harvinaisen suuri ja lämmin sydän, joka sykkii oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisenrakkautta, joten en voi vastustaa kiusausta.
https://www.facebook.com/oikotieasunnot/app_400842266605416?app_data=hakemus_id%3D1108
Jos sinulla siis on samankaltainen sydän kuin allekirjoittaneella (ei lääketieteellisesti vaan eräällalailla samankaltainen tunne siellä) ja voimassaoleva Facebook-käyttäjä, käythän antamassa äänesi näille neitokaisille.
Tavoitteena on saada heidäät kymmenen eniten ääniä saaneen joukkoon, ja loppuarvonnassa pitää peukkuja heidän puolestaan. Eli loppuusa tähän ei tarvita kuin FB-tunnukset, sydän ja peukalo. Helppoa ja mukavaa kuin heinänteko!
Myös meidän bloginkirjoittajien ja vapaiden taiteoilijoiden on joskus syötävä. Mekin tarvitsemme elintärkeät ravintoaineet elimistöömme. Siispä menen syömään. Kouluruokaa mutta kuitenkin.
Päivän mietelause: Opimalla tekkii.
Misi
Misi on siis puikoissa tänään. Voisin aloittaa tämän päivän kirjoituksen selittelyllä, että miksis en ole kirjoittanut, mutta ei nyt ole siihen tarvetta. Kyllä meillä julkisuuden henkilöilläkin on oltava jonkulainen intimiteettisuoija!
Annan kuitenkin pari vaihtoehtoa, ja jätän arvailujen ja spekulaatioiden varaan, mitä niin tärkeää olen tehnyt etten ole ehtinyt kirjoittaa´:
1. Olen juossut pitkin Utsjoen kaupunginkirjaston kattoa pelkkä Kalervo Kummola-pyyhe pyyhe päälläni ja dollarin seteli kädessäni
2. Olen joutunut siivoamaan viereisessä joessa tapahtuneen sukellusveneonnettomuuden jälkiä kolme vuorokautta putkeen palokunnan apuna (siis siksi koska olin joskus neljävuotiaana VPK:n nuoriso-osastossa)
3.Olin pyöräretkellä Etelä-Kapkaupunki-Nigeria-akselilla ja pyöränrengas puhkesi. Jouduin taluttamaan ja siksi kesti
Siitä siis arvausta kehiin ja miettimään mikä kyseisistä vaihtoehdoista vastaa todellisuutta!
Sosiaalisen median mekassa oli Facebookissa on vasta pyörinyt Suomen paras kesäkämppä-kilpailu, jossa Oikotie-asunnot ovat antamassa pääpalkinnoksi kämppää koko kesäksi vaivaisella euron vuokralla. Haluaisin jo tässä vaiheessa pyytää anteeksi seuraavaa mainostusta, mutta minullahan on kuten aikki tietävät, harvinaisen suuri ja lämmin sydän, joka sykkii oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisenrakkautta, joten en voi vastustaa kiusausta.
https://www.facebook.com/oikotieasunnot/app_400842266605416?app_data=hakemus_id%3D1108
Jos sinulla siis on samankaltainen sydän kuin allekirjoittaneella (ei lääketieteellisesti vaan eräällalailla samankaltainen tunne siellä) ja voimassaoleva Facebook-käyttäjä, käythän antamassa äänesi näille neitokaisille.
Tavoitteena on saada heidäät kymmenen eniten ääniä saaneen joukkoon, ja loppuarvonnassa pitää peukkuja heidän puolestaan. Eli loppuusa tähän ei tarvita kuin FB-tunnukset, sydän ja peukalo. Helppoa ja mukavaa kuin heinänteko!
Myös meidän bloginkirjoittajien ja vapaiden taiteoilijoiden on joskus syötävä. Mekin tarvitsemme elintärkeät ravintoaineet elimistöömme. Siispä menen syömään. Kouluruokaa mutta kuitenkin.
Päivän mietelause: Opimalla tekkii.
Misi
tiistai 1. toukokuuta 2012
Heipä hei.
pakko lisätä vielä jälkikäteen että joo, tiedostan minkätasosta tekstiä tmä on.
Kolme kerta piti yrittää julkaista ennen ku sain survottua tämän googlen ja blogspotin shaiba-filtteristä läpi eetteriin. Hejdå
Vesa tässä taas päivittää joten laittakaapa kuulosuojaimet päähän ja peittäkää perheen pienimpien silmät.
Tällä-kään kertaa ei ole mitään kummempaa asiaa joten vähän fiiliksiä vaan koitan jakaa Teille.
18.02 on kello vaan keli kuin keskipäivällä, aurinko paistaa ikkunasta tähän sängylle jossa kirjottelen. Tekis mieli mennä tuohon terassille (jossa äskön otin arskaa ja hörpin kahvia samalla kun häiritsin naapureita kitaran kans ) kirjotteleen vaa ei piuhat riitä sinne asti. Päivä pyhitetty täysin lööbailulle elikkäs mitään en oo saanut aikaan, hälläköväliä? Putkiradio pauhaa ja luo hyvää fiilistä kompuksessa tuon auringon kans.
Luulen että paikalliset alkuasukkaat ovat tänä vapunpäivänä jalkautuneet tuonne puistoihin ja kaduille valkoset lippikset päässä vaan ei harmita yhtään että olen itse täällä kämpällä vaan mähöttäny. Kelistä on kuitenkin nautittu. Teksti ei oikein sujuvasti etene vaan on tällaista jankkaavaa sanojen suota joka varmaan on aika vaikealukuista. No, odottakaa vain Micin seuraavaa tekstiä, sehän on yleensä ollu suht luettavaa.
Vesa eli minähän pyörähdin tuossa viikonloppuna kotikonnuilla ja näin lunta ja ystäviä ja aivan mukavata oli. SEn verran oli lyhyt reissu kuitenkin että sitä varmaan kuvaa matkan pituuden takia parhaiten että kilometrejä takana ja rautaa radiossa kuten hyvä ystävämme juha/kari tapio taisi laulaa joskus? ei se ollutkaan kumpikaan niistä. Sauna tulikn mieleen tässä. Tuli saunottuakin viikonloppuna ja teki erittäin eetua. Nyt radio soittaa kipaletta josta tulee mieleen eräs dr.dre jota on vaikea kuvitella laulamassa singstaria muutoin ku yksin (inside_läppä toim. huom. ) Kerrotaan nyt sen verran kuulumisia vielä että allekirjoittaneelle tuli heinäkuussa lähtö "hauskasti" sanottuna valtion suurpoikaleirille. Mutta vsta heinäkuussa!
paljon on aikaa vielä nauttia vapaudesta, kesästä yms.
jätetään tämä teksti torsoksi ja siirrytään mietelauseosioon:
"when life smiles to you, smile back" -Nalle Wahlroos
pakko lisätä vielä jälkikäteen että joo, tiedostan minkätasosta tekstiä tmä on.
Kolme kerta piti yrittää julkaista ennen ku sain survottua tämän googlen ja blogspotin shaiba-filtteristä läpi eetteriin. Hejdå
torstai 19. huhtikuuta 2012
Häpeän- ja hermostuksenpunainen naama
Arvaamattoman kaunista ja aurinkoista kevätpäivää kaikille. Paitsi joillekkin ihmisille, joita en tässä nyt rupea erottelemaan, mutta tietävät kylä jos heitä tarkoitan.
Siispä asiaan.
Olen kauan ollut poissa. Tänään, kun kävin naapurikaupungissa pyörähtämässä, tuli mieleeni kirjoittaa blogia. En tiedä, oliko ajatus tässä mielentilassa kannattava, sillä olen lievästi sanalla sanoen tuohtunut.
Minua on JALLITETTU. Koko raskaan kouluviikon, (joka alkoi vasta tiistaina) olen elänyt siinä luulossa että perjantai olisi vapaapäivä. Siispä tänä aamuna nousin urheana, tosin tukka hieman pystyssä, kello 06.20 ja juoksin että ehdin koulukyytiin. Koulumatka sujui hyvin, sain jopa unen päästä tiukan otteen linja-auton kiinalaisille mitoitetussa kahden penkin välisessä raossa. Tosin takapuoli oli sillä pehmeällä osalla mutta jalat oilvat.. Niin, siell' sun tääll'.
Kun lopulta lähes tunnin kestäneen matkanteon jälkeen pääsin oppilaitokseemme, huomasin sen olevan tyhjä. Ei sillatavalla tyhjä, vaan sillätavalla. Ketään luokkatovereistani ei näkynyt missään. Luokkahuoneemme kaikui tyhjänä, autiona. Olin aluksi hieman hämmentynyt. Koetin soittaa muutamalle niistä ameeboista, mutta sain vastaukseksi vain tuut-tuut-tuutin. Silloin alkoi ensimmäiset puhtaan, valkoisen raivon aallot vavistella sisintäni.
Aloin aamuturrilla aivoillani laskemaan asioita yhteen, ja onnistuinkin siinä. Voin kertoa, että olisin voinut jotakuta pilassa mukana ollutta vastoin lempeää luontoani jopa lyödä jos hän olisi sattunut lähettyvillä olemaan. Mutta mitenpä sitä nyt vapaapäivänä kovin lähellä koulua olisikaan..
Mieleni siis kuohui ja velloi kuin Haapakoski keväisin kun patoluukut ovat oikein isolla. Lopulta rauhoituin, ja aloin miettiä kostotoimenpiteitä. Siispä kysyn teiltä lukijoilta, (jos niitä enää on näin pitkän kirjotuksettoman tauon jälkeen enää on) mikä olisi sopivan julma, tuskallinen ja hidas kosto kyseisille roistoille. Kommentoi anonyymina tai mikä parasta, omalla nimelläsi!
Olen nyt kotona. Kuuden täysin merkityksettömän koulupäivätunnin jälkeen olen KO-TO-NA!
Olen huolestunut Esasta. Hän on joko a)unohtanut blogin olemassaolon b) jäänyt dingo(tai Dingo)lauman tallomaksi, c) ajanut pyörällä Turunjokeen (onko sellaista)
Esa! Jos luet tämän, kirjoita oma osuutesi pois alta.
Voisin kertoa hieman alla olevasta kuvasta.
Jos sallitte, teen siitä pienenpienen analyysin, niinkuin eräät pilkunnnnviilaajat ovat tehneet armaan presidenttimme kuvasta. Kysyn vaan, että voisivatko kyseiset kritisoijat käydä itse ottamassa kuvan?
Kuva-analyysi minusta itsestäni, eli Misistä.
Valotus: Vasemman puolen komeat kutrit korostuvat kirkkaan keinovalon kimmeltäessä kauniisti klinssin kautta. (Ok, ei se keinovaloa ole mutta en nyt tähän hätään muuta keksinyt.) Oikea puoli jää hieman tummemmaksi, mutta se on ilmesesti siksi että kuvaan saadaan eräänlainen mystinen tunnelma. Lisäksi tummemmalla puolella on yritetty saada Misin hauis, joka on muuten lähes luonnottoman suuri, näyttämään hieman pienemmältä jotta huomio ei keskittyisi täysin siihen.
Naama on ihmeellisen tasavaloinen, se tekee kuvasta repronomaisen, vahakabinetinomaisen ehkä. (Jore Puusa, 2012, blogissaan puusa,http://puusa.blogspot.com/ kelaa tuota alaspäin niin löydät sieltä pressamme kuvan ja siit tehdyn pilkunviilaaja-analyysin johon tämäkin perustuu aika suurilta osin. )
Ilmeellä yritetään selvästi viestiä jotain tunnetta, ehkä jonkunlaista vihaa? Suupielet ovat lähes 90 asteen kulmassa, ja osoittavat alaspäin. Se ei luo kovin ystävällismielistä kuvaa, mutta kuten edelle mainittiin, kuvasta paistaa, suorastaan HUOKUU eräs tunne. Sen ei ole siis tarkoituskaan luoda ystävällismielistä kuvaa.
Vaatetus: Paita on kirpputorilta, 2 e. Alta näkyvä t-paita, kierrätyskeskus 1 e?
Kampaus on huoliteltu, lähes öljytyn oloinen tukka.
Kaiken kaikkiaan fiksu, tunnetta ja yhteiskuntakritiikkiä täynnä oleva otos, jonka tarkoituksena on viestittää kuvassa olevan henkilön kostoaikeita tietyille henkilöille.
Kiitos!
Päivän mietelause: Mun runosuoni kukkii ko Ilkka Kanerva ehdonalaisessa
Siispä asiaan.
Olen kauan ollut poissa. Tänään, kun kävin naapurikaupungissa pyörähtämässä, tuli mieleeni kirjoittaa blogia. En tiedä, oliko ajatus tässä mielentilassa kannattava, sillä olen lievästi sanalla sanoen tuohtunut.
Minua on JALLITETTU. Koko raskaan kouluviikon, (joka alkoi vasta tiistaina) olen elänyt siinä luulossa että perjantai olisi vapaapäivä. Siispä tänä aamuna nousin urheana, tosin tukka hieman pystyssä, kello 06.20 ja juoksin että ehdin koulukyytiin. Koulumatka sujui hyvin, sain jopa unen päästä tiukan otteen linja-auton kiinalaisille mitoitetussa kahden penkin välisessä raossa. Tosin takapuoli oli sillä pehmeällä osalla mutta jalat oilvat.. Niin, siell' sun tääll'.
Kun lopulta lähes tunnin kestäneen matkanteon jälkeen pääsin oppilaitokseemme, huomasin sen olevan tyhjä. Ei sillatavalla tyhjä, vaan sillätavalla. Ketään luokkatovereistani ei näkynyt missään. Luokkahuoneemme kaikui tyhjänä, autiona. Olin aluksi hieman hämmentynyt. Koetin soittaa muutamalle niistä ameeboista, mutta sain vastaukseksi vain tuut-tuut-tuutin. Silloin alkoi ensimmäiset puhtaan, valkoisen raivon aallot vavistella sisintäni.
Aloin aamuturrilla aivoillani laskemaan asioita yhteen, ja onnistuinkin siinä. Voin kertoa, että olisin voinut jotakuta pilassa mukana ollutta vastoin lempeää luontoani jopa lyödä jos hän olisi sattunut lähettyvillä olemaan. Mutta mitenpä sitä nyt vapaapäivänä kovin lähellä koulua olisikaan..
Mieleni siis kuohui ja velloi kuin Haapakoski keväisin kun patoluukut ovat oikein isolla. Lopulta rauhoituin, ja aloin miettiä kostotoimenpiteitä. Siispä kysyn teiltä lukijoilta, (jos niitä enää on näin pitkän kirjotuksettoman tauon jälkeen enää on) mikä olisi sopivan julma, tuskallinen ja hidas kosto kyseisille roistoille. Kommentoi anonyymina tai mikä parasta, omalla nimelläsi!
Olen nyt kotona. Kuuden täysin merkityksettömän koulupäivätunnin jälkeen olen KO-TO-NA!
Olen huolestunut Esasta. Hän on joko a)unohtanut blogin olemassaolon b) jäänyt dingo(tai Dingo)lauman tallomaksi, c) ajanut pyörällä Turunjokeen (onko sellaista)
Esa! Jos luet tämän, kirjoita oma osuutesi pois alta.
Voisin kertoa hieman alla olevasta kuvasta.
Jos sallitte, teen siitä pienenpienen analyysin, niinkuin eräät pilkunnnnviilaajat ovat tehneet armaan presidenttimme kuvasta. Kysyn vaan, että voisivatko kyseiset kritisoijat käydä itse ottamassa kuvan?
Kuva-analyysi minusta itsestäni, eli Misistä.
Valotus: Vasemman puolen komeat kutrit korostuvat kirkkaan keinovalon kimmeltäessä kauniisti klinssin kautta. (Ok, ei se keinovaloa ole mutta en nyt tähän hätään muuta keksinyt.) Oikea puoli jää hieman tummemmaksi, mutta se on ilmesesti siksi että kuvaan saadaan eräänlainen mystinen tunnelma. Lisäksi tummemmalla puolella on yritetty saada Misin hauis, joka on muuten lähes luonnottoman suuri, näyttämään hieman pienemmältä jotta huomio ei keskittyisi täysin siihen.
Naama on ihmeellisen tasavaloinen, se tekee kuvasta repronomaisen, vahakabinetinomaisen ehkä. (Jore Puusa, 2012, blogissaan puusa,http://puusa.blogspot.com/ kelaa tuota alaspäin niin löydät sieltä pressamme kuvan ja siit tehdyn pilkunviilaaja-analyysin johon tämäkin perustuu aika suurilta osin. )
Ilmeellä yritetään selvästi viestiä jotain tunnetta, ehkä jonkunlaista vihaa? Suupielet ovat lähes 90 asteen kulmassa, ja osoittavat alaspäin. Se ei luo kovin ystävällismielistä kuvaa, mutta kuten edelle mainittiin, kuvasta paistaa, suorastaan HUOKUU eräs tunne. Sen ei ole siis tarkoituskaan luoda ystävällismielistä kuvaa.
Vaatetus: Paita on kirpputorilta, 2 e. Alta näkyvä t-paita, kierrätyskeskus 1 e?
Kampaus on huoliteltu, lähes öljytyn oloinen tukka.
Kaiken kaikkiaan fiksu, tunnetta ja yhteiskuntakritiikkiä täynnä oleva otos, jonka tarkoituksena on viestittää kuvassa olevan henkilön kostoaikeita tietyille henkilöille.
Kiitos!
Päivän mietelause: Mun runosuoni kukkii ko Ilkka Kanerva ehdonalaisessa
tiistai 10. huhtikuuta 2012
niin..
Lyhyt teksti vain.
ensiksi:
Onnea Jämsän oma poika, Tero, sinulla on nimipäivä.
ja toiseksi:
Alakerran pappa tais kuolla.
ensiksi:
Onnea Jämsän oma poika, Tero, sinulla on nimipäivä.
ja toiseksi:
Alakerran pappa tais kuolla.
torstai 5. huhtikuuta 2012
Ei ole mersukelit, ei
Pam.
Tästä pitäis taas lähtä meikän käsistä settiä kuin mopo konsanaan vaan saammepa sen pian nähdä.
Turhauduin, kun Esa ei vaan saa avattua suutansa puljauttaakseen jotain hämmentävää ja jo hyvin hämmennettyä meidän syliimme silmäiltäväksi, jopa luettavaksi.
Työpäiviä takana muutama ja alkaa kuviot selkenemään täällä kehän sisällä. Kerrataampa vielä mitä ensimmäisenä työpäivänä tapahtui. Herätys kelloon ja hampuleiden pesun jälkeen aamupalalle. Leipä syöty, kahvi kurkkuun ja kuppi naamaan. Asiat meni pieleen heti kolmoskivellä kun autolle saapuessani huomasin, että joku kiva tarhatäti oli jättänyt Auriksensa tuplaparkkiin. (Ok, minun vika, olin sille varatulla p-paikalla) No, en kai olisi tänne asti elämässä selvinnyt, jos en olisi kaha kätteesä tottunut ratkomaan tällaisia pikkupulmia. Päätin kääntää tilanteen päälaelleen ja astelin tarmokkaasti viereiseen päiväkotiin.
-Kuka tollo on jättänyt autonsa tuohon tuplaparkkiin?
-öö
-Onko niin laho pää, että heti kun lunta vähän tipauttaa niin ei muista miten päin ne parkkiruudut oikeen menee?
-öö
-Minä oon työssäkäyvä ihminen ja tuolla tavalla estätte minun kansalaisvelvollisuuttani tehä töitä ja maksaa veroja!
-niin, mutta..
-Ootko kauanki ollu töissä täällä? ):D
-joo minä tulen ihan heti siirtään sen, anteeksi..
-No hyvä sentään..!
-anteeksi, sinäkö olet se uusi sijainen? (<- viereinen ovi aukes ja yks nätti pimu kysy.. :D)
Ongelma ratkaistu ja saatoin lähtä jatkamaan matkaani, leikaten kurvit (KIRRAA KIRRAA) kunnes matka tyssäsi e-rit-täin ruuhkaiselle kehä ykköselle. Lopultakin perillä toimistolla sain päälleni uteliaita katseita ja varovaisia kysymyksiä
-Kukas sinä olet?
-Vesa. Töihin tulossa.
-Jaa.. kenenkä kanssa olet sopinut tästä?
-TJ peten kanssa.
-Jaa on tainnu olla tiedonkulussa pientä häikkää, katsotaampa.
Sitten sain työkamppeet niskaani, kahvinkeittonakin ja dadam ensimmäisen keikan tälle kevättä.
Tehtävänä oli vaihtaa alas tulleet lapetikkaat ja särkyneitä kattotiiliä muutama. Ei mitään mainitsemisen arvoista itse hommassa, mutta se asiakas... Herttainen homopariskunta. Taikka ei pariskunta kun niitä oli kolme. Kolme miestä saman katon alla, kaikilla tod. näk. hyvinpalkattu duuni sillä työmaalle tullessa pihassa seisoivat vain kakkos(! :D)autot, toistensa sävyihin somasti sointuvat sporttimersut. Päivän aikana pihassa pyörähti tuon idyllisen pienperheen - jonka muodostavat isä, isä ja isä - edustutautot, löytyi Volvo-maasturia sun muita kauppakasseja.
Mitähän vielä meinasin kirjoittaa. En muista joten jatketaan niillä pakollisilla horinoilla, jotka ovat muodostuneet jo tavaramerkiksi. Onko kauniinpaa, kuin väärillä ajo-ohjeilla eksyttää kaveri harhailemaan torkkelinmäelle keskellä yötä. Ei, paitsi viiltävä yö. Täällä näkee myös tuttuja naamoja, tuossa eilenkin ohitin Serj Tankianin motarilla. Sillä oli bändikamat anopinkuljetusarkussa Golffin katolla, tais olla virhe vaihtaa soolouralle? Ura on putki. Solmikaa sormenne ja toivokaa, ettei omanne johda viemäriin.
Lopuksi haluan vielä kiittää Salea ja hänen ensimmäisen valtiovierailukohdemaan nättiä tosin varattua ja muistihäiriöistä kärsivää prinsessaa. Ja vinkkinä jälkimmäiselle, pussaa sitä sammakkoa joka on sun vierellä lehtikuvissa, kuulema se muuttuu edustavammaksi.
Toivon että kommenttipalstalla joutavan ähinän lisäksi äänestettäisiin siitä, pitäisikö tämän sivuston ahkerin kirjoittaja, Iisa, päästää kirjoittamaan näitä vars. tekstejäkin.
Son moro.
mietelause. pääsiäislammas, keltä lähti hammas
Tästä pitäis taas lähtä meikän käsistä settiä kuin mopo konsanaan vaan saammepa sen pian nähdä.
Turhauduin, kun Esa ei vaan saa avattua suutansa puljauttaakseen jotain hämmentävää ja jo hyvin hämmennettyä meidän syliimme silmäiltäväksi, jopa luettavaksi.
Työpäiviä takana muutama ja alkaa kuviot selkenemään täällä kehän sisällä. Kerrataampa vielä mitä ensimmäisenä työpäivänä tapahtui. Herätys kelloon ja hampuleiden pesun jälkeen aamupalalle. Leipä syöty, kahvi kurkkuun ja kuppi naamaan. Asiat meni pieleen heti kolmoskivellä kun autolle saapuessani huomasin, että joku kiva tarhatäti oli jättänyt Auriksensa tuplaparkkiin. (Ok, minun vika, olin sille varatulla p-paikalla) No, en kai olisi tänne asti elämässä selvinnyt, jos en olisi kaha kätteesä tottunut ratkomaan tällaisia pikkupulmia. Päätin kääntää tilanteen päälaelleen ja astelin tarmokkaasti viereiseen päiväkotiin.
-Kuka tollo on jättänyt autonsa tuohon tuplaparkkiin?
-öö
-Onko niin laho pää, että heti kun lunta vähän tipauttaa niin ei muista miten päin ne parkkiruudut oikeen menee?
-öö
-Minä oon työssäkäyvä ihminen ja tuolla tavalla estätte minun kansalaisvelvollisuuttani tehä töitä ja maksaa veroja!
-niin, mutta..
-Ootko kauanki ollu töissä täällä? ):D
-joo minä tulen ihan heti siirtään sen, anteeksi..
-No hyvä sentään..!
-anteeksi, sinäkö olet se uusi sijainen? (<- viereinen ovi aukes ja yks nätti pimu kysy.. :D)
Ongelma ratkaistu ja saatoin lähtä jatkamaan matkaani, leikaten kurvit (KIRRAA KIRRAA) kunnes matka tyssäsi e-rit-täin ruuhkaiselle kehä ykköselle. Lopultakin perillä toimistolla sain päälleni uteliaita katseita ja varovaisia kysymyksiä
-Kukas sinä olet?
-Vesa. Töihin tulossa.
-Jaa.. kenenkä kanssa olet sopinut tästä?
-TJ peten kanssa.
-Jaa on tainnu olla tiedonkulussa pientä häikkää, katsotaampa.
Sitten sain työkamppeet niskaani, kahvinkeittonakin ja dadam ensimmäisen keikan tälle kevättä.
Tehtävänä oli vaihtaa alas tulleet lapetikkaat ja särkyneitä kattotiiliä muutama. Ei mitään mainitsemisen arvoista itse hommassa, mutta se asiakas... Herttainen homopariskunta. Taikka ei pariskunta kun niitä oli kolme. Kolme miestä saman katon alla, kaikilla tod. näk. hyvinpalkattu duuni sillä työmaalle tullessa pihassa seisoivat vain kakkos(! :D)autot, toistensa sävyihin somasti sointuvat sporttimersut. Päivän aikana pihassa pyörähti tuon idyllisen pienperheen - jonka muodostavat isä, isä ja isä - edustutautot, löytyi Volvo-maasturia sun muita kauppakasseja.
Mitähän vielä meinasin kirjoittaa. En muista joten jatketaan niillä pakollisilla horinoilla, jotka ovat muodostuneet jo tavaramerkiksi. Onko kauniinpaa, kuin väärillä ajo-ohjeilla eksyttää kaveri harhailemaan torkkelinmäelle keskellä yötä. Ei, paitsi viiltävä yö. Täällä näkee myös tuttuja naamoja, tuossa eilenkin ohitin Serj Tankianin motarilla. Sillä oli bändikamat anopinkuljetusarkussa Golffin katolla, tais olla virhe vaihtaa soolouralle? Ura on putki. Solmikaa sormenne ja toivokaa, ettei omanne johda viemäriin.
Lopuksi haluan vielä kiittää Salea ja hänen ensimmäisen valtiovierailukohdemaan nättiä tosin varattua ja muistihäiriöistä kärsivää prinsessaa. Ja vinkkinä jälkimmäiselle, pussaa sitä sammakkoa joka on sun vierellä lehtikuvissa, kuulema se muuttuu edustavammaksi.
Toivon että kommenttipalstalla joutavan ähinän lisäksi äänestettäisiin siitä, pitäisikö tämän sivuston ahkerin kirjoittaja, Iisa, päästää kirjoittamaan näitä vars. tekstejäkin.
Son moro.
mietelause. pääsiäislammas, keltä lähti hammas
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Kukkona tunkiolla
Hyvää ja kaunista päivää kaikille kultaisille lukijoillemme!
Tämänpäiväinen tekstini käsittelee musiikkia. Tai tarkemmin ottaen yht erityistä harrastelijabändiä.
Alussa teen kaikille selväksi, että minulta TILATTIIN tämä. Olen siis lahjomaton ja täysin puolueeton tuleva Kultainen Kriitikko-palkinnon saaja ja komea suomalainen mies.
Artikkelini siis käsittelee Poison Rosea. Siinä soittaa eräs luokkatoverini, Hege. (Ei, ei hän tätä tilannut, ihan ite vaan ajattelin kirjottaa kyseisest yhtyeestä..)
Tänään saimme kunnian nähdä ja kuulla ääninäytteitä pienellä tarkoin valitulla VIP-porukalla Poison Rosen pari cover-kappaletta. Oli hienoa nähdä kuinka tasokasta soitantoa Hege edusti. Yllätyin jopa, mutta lopulta lupasiin kirjoittaa Hegestä elämänkerran kun hän on kuollut heroiinin yliannostukseen Tokiossa, hämärissä olosuhteissa veneen kyydissä.
Teen pienen ja lyhyen mutta silti tiukan otteen omaávan ja napakan analyysin Poison Rosesta ja heidän nykyisen kokoonpanonsa soitto-ja laulutaidoista asteikolla *-*****
Videon laatu: ** koska kännykkäkamera?
Yhtyeen asetelma videolla eli kuinka he olivat sijoittuneet: ***** koska kaikki näkyivät
Äänenlaatu: *** koska soitto kuului hyvin mutta laulu ei. Mutta ei se haittaa kuten saamme huomata.
Kitara 1: **** koska huomasin tyypin harjoitelleen mutta asennetta puuttui esiintymisestä
Kitara 2 eli HEGE: ***** koska häneltä löytyi asennetta ja soittotaitoa. Oli ainoa joka moshas.
Rummut: **** koska osasi kyllä duuninsa mutta asennetta puuttui vähän.
Basso ja laulu: * koska MIKSI SINNE OTETAAN JOKU JONKA ÄÄNENMURROS ON PAHASTI KESKEN. Kaiken lisäksi suomalainen ikivihreä Kaija Koo omistaa miehekkäämmän äänen kin kyseinen laulajapoika.
Tiivistelmä: Poison Rose on kaikin puolin toimiva kokoonpano, jolla saattaa olla tulevaisuutta muutenkin kuin kellaribändinä. Vain laulupuoli oli kuin roska silmässä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sitten palaan kuulumisten kertomiseen.
Minulle kuuluu samaa ridiculous shittiä kuin ennenkin eli ei käytännössä eikä teoriassa mitään.
Haluaisin lähettää terveisiä mummolle ja papalle, äitille ja iskälle, siskoille ja veljille, koirille ja kissoille, Petteri Poukalle, Pasi Viheraholle, kaikille kavereille, niille jotka tekevät kovaa duunia joka päivä, jollekulle supersankarille, Nalle Puhille, Brad Pittille, ja kaikille niille jotka vaivautuivat lukemaan Poison Rose-arvostelun.
Vesa ja Esa ovat siis muuttaneet pois kotikonnuiltansa. :'( Näen heit kuitenkin ehkä kesän alussa, ja kunhan saan duunin Helsingistä kesäksi niin muutan Vesan kanssa samaan kämppään. <3
Pojat, kun tämän luette, muistakaa minua! Ja meitä muita jotka niin itsekkäästi jätitte virumaan Pohjanmaan persereikään!
Kiitos! t Misi
Päivän mietelause: Melekkeen ne lehemätki lenttää.
EDIT: (Mainosmiehen äänellä) Nyt blogissamme uusi ominaisuus! Voit kommentoina koko kansakunnan rakastamaa blogia ANONYYMISTI! Tule sinäkin siis haukkumaan tekijät syvimpään rakoon ja vielä tallomaan jäljelle jääneet osat perään! Tidititittitiiii! Kahakatteesa.bloggspot.com!
Tämänpäiväinen tekstini käsittelee musiikkia. Tai tarkemmin ottaen yht erityistä harrastelijabändiä.
Alussa teen kaikille selväksi, että minulta TILATTIIN tämä. Olen siis lahjomaton ja täysin puolueeton tuleva Kultainen Kriitikko-palkinnon saaja ja komea suomalainen mies.
Artikkelini siis käsittelee Poison Rosea. Siinä soittaa eräs luokkatoverini, Hege. (Ei, ei hän tätä tilannut, ihan ite vaan ajattelin kirjottaa kyseisest yhtyeestä..)
Tänään saimme kunnian nähdä ja kuulla ääninäytteitä pienellä tarkoin valitulla VIP-porukalla Poison Rosen pari cover-kappaletta. Oli hienoa nähdä kuinka tasokasta soitantoa Hege edusti. Yllätyin jopa, mutta lopulta lupasiin kirjoittaa Hegestä elämänkerran kun hän on kuollut heroiinin yliannostukseen Tokiossa, hämärissä olosuhteissa veneen kyydissä.
Teen pienen ja lyhyen mutta silti tiukan otteen omaávan ja napakan analyysin Poison Rosesta ja heidän nykyisen kokoonpanonsa soitto-ja laulutaidoista asteikolla *-*****
Videon laatu: ** koska kännykkäkamera?
Yhtyeen asetelma videolla eli kuinka he olivat sijoittuneet: ***** koska kaikki näkyivät
Äänenlaatu: *** koska soitto kuului hyvin mutta laulu ei. Mutta ei se haittaa kuten saamme huomata.
Kitara 1: **** koska huomasin tyypin harjoitelleen mutta asennetta puuttui esiintymisestä
Kitara 2 eli HEGE: ***** koska häneltä löytyi asennetta ja soittotaitoa. Oli ainoa joka moshas.
Rummut: **** koska osasi kyllä duuninsa mutta asennetta puuttui vähän.
Basso ja laulu: * koska MIKSI SINNE OTETAAN JOKU JONKA ÄÄNENMURROS ON PAHASTI KESKEN. Kaiken lisäksi suomalainen ikivihreä Kaija Koo omistaa miehekkäämmän äänen kin kyseinen laulajapoika.
Tiivistelmä: Poison Rose on kaikin puolin toimiva kokoonpano, jolla saattaa olla tulevaisuutta muutenkin kuin kellaribändinä. Vain laulupuoli oli kuin roska silmässä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sitten palaan kuulumisten kertomiseen.
Minulle kuuluu samaa ridiculous shittiä kuin ennenkin eli ei käytännössä eikä teoriassa mitään.
Haluaisin lähettää terveisiä mummolle ja papalle, äitille ja iskälle, siskoille ja veljille, koirille ja kissoille, Petteri Poukalle, Pasi Viheraholle, kaikille kavereille, niille jotka tekevät kovaa duunia joka päivä, jollekulle supersankarille, Nalle Puhille, Brad Pittille, ja kaikille niille jotka vaivautuivat lukemaan Poison Rose-arvostelun.
Vesa ja Esa ovat siis muuttaneet pois kotikonnuiltansa. :'( Näen heit kuitenkin ehkä kesän alussa, ja kunhan saan duunin Helsingistä kesäksi niin muutan Vesan kanssa samaan kämppään. <3
Pojat, kun tämän luette, muistakaa minua! Ja meitä muita jotka niin itsekkäästi jätitte virumaan Pohjanmaan persereikään!
Kiitos! t Misi
Päivän mietelause: Melekkeen ne lehemätki lenttää.
EDIT: (Mainosmiehen äänellä) Nyt blogissamme uusi ominaisuus! Voit kommentoina koko kansakunnan rakastamaa blogia ANONYYMISTI! Tule sinäkin siis haukkumaan tekijät syvimpään rakoon ja vielä tallomaan jäljelle jääneet osat perään! Tidititittitiiii! Kahakatteesa.bloggspot.com!
lauantai 31. maaliskuuta 2012
JA TULVII POHJANMAA
KABOOM!
musta aurinko paistaa ja paha keisari syö ihmisten päitä samalla kun minä vesa kirjotan nyt vihdoin (ja viimein (klisee toim. huom.)) tätä koko Suomen rakastamaa blogia. Päin_vastoin kuin edelliset tekstini, jotka ovat olleet huonoja, todella huonoja olematta kuitenkaan niin huonoja että olisivat ironisesta näkökulmasta jo huvittavia, olen miettinyt tätä blogitekstiä jo etukäteen vajaan viikon verran. Olen katsellut ympärilleni ja tehnyt havaintoja ympäröivästä maailmasta keräten aineksia tätä kirjoitusta varten. Ei silti ole lupaa odottaa mitään järisyttävää vaan koitan vakaasti pysyä johtoryhmän laatimassa strategiassa joka edellyttää kohtalaisen huonoja tekstejä. Edellä seuraavat esimerkit elämästä eivät siis ole kovinkaan silmiä aukaisevia eivätkä aseta asioita laajempaan yhteyteensä.
Sitten itse asiaan.
Minä vesa olen nyt siis siirtynyt kesälomalle, mikä tarkoitttaa, että olen saanut kärvisteltyä loppuun koko lukion oppimäärän suorittaen huikeat 75 kurssia sekä suorittaen ylioppilastutkinnon kirjoittaen viisi ainetta (mm. ortotopologia ) räiskyvin arvosanoin cum laude IMPROBATUR! (latinaa, kiittäen hylätään suom. huom.). Kesäloma alkoi sekavin miettein pää tyhjänä, kun sinne kasatut opit ja ajatukset fysiikasta sun muista oppiaineista karkasivat saman tien, kun astuin kirjoitustilasta ulos, nauraen ja kaataen tuoleja mennessään. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat kuitenkin selvät alusta alkaen. Muutama päivä rentoutumiseen jonka jälkeen suunta kohti Viron prikaatin japaninräjäytysjoukkojen valintakoetilaisuutta. Valintakokeista lisää sivulla kolme. Sieltä suunta kohti helsinkiä töihin.
sivu 3
Valintakokeet pidettiin lounaissuomelaisessa liikuntahallissa, mihin meitä kokelaita kokoontui n.120 nuorta miestä ja naista. Naisia oli harmikseni muutama, ilokseni kuitenkin yksi heistä oli Pasilan poliisiaseman naiskonstaapeli Helga. Muita päähenkilöitä mm. militantti ensihoitajaopiskelija kymenlaaksosta ja muutama muu.
Vastoin ennakko-oletuksia, Helga putosi kuitenkin jo fyysisten testien alkuvaiheessa, jättäen hikiseen joukkoomme aukon, jota epätoivosesti suulas pujoparta koitti paikata lätinöillään. Minusta sen verran että suoriuduin kaikista valintakokeen osa-alueista nyt pelottaa että saatan joutua astumaan palvelukseen jio ensi heinäkuussa. Palveluspaikaksi valitsin ensisijaisesti Libanonin enkä Afganistania, sillä talebanit ovat ikävää porukkaa.
Turha kertoa enempää niistä kissanristijäisistä, sillä kärvistelin ne loppuun vain siksi että olin vaivautut saapumaan paikalle. Nauratti katsella niitä arjalaisia, joiden silmissä jo leiskui halu päästä ampumaan ryysyläisiä tosielämän call of dutyssä. Ehkä vähän inhoakin herättivät.
sivu ei3
Matkani kohti suurta tuntematonta alkoi torstaiaamuna vuoteeeseen tarjoidulla aamiaisella. Olin jännittynyt, sillä tämän jälkeen en enään koskaan tulisi asumaan kotona kuin väliaikaisesti mahdollisten ylioppilasjuhlien ja joulujen aikana. Edessä olisi oma elämä ensin Helsingissä ja sen jälkeen syksyllä kenties jollain paikkakunnalla opiskellen ties mitä. Empaattisimmat lukijoista voivat kuvitella niitä ajatuksia, jotka loiskuivat korvien välissä. Narsistit puolestaan voivan ohittaa edelliset pari virkettä.
Pakkasin tavarani autoon ja huomasin että aika vähän minulla on maallista omaisuutta. Taivaspisteistä en tiedä sillä ne eivät näy verkkopankissa. Tällä hetkellä polon trippimittari näyttää 750km ja sinä aikana yksin ajellessa on ehtinyt kyllä miettiä niin käytännön kuin muitakin asioita, sekä tietysti nähdä kaunista Suomea pitkältä matkalta. Turkistarhoja, seinäjokisia parkkipirkkoja, lapuan shell sekä tulviva pohjanmaa.
Näitä hajanaisia rivejä kirjoitellessani istun tätini asunnossa, pyödän ääressä huulessani 3milliä nuuskaa. Asuntoa olen hakenut eilisillan ja tämän aamun, iltakuudelta olisi ensimmäinen näyttö.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Hejdå
musta aurinko paistaa ja paha keisari syö ihmisten päitä samalla kun minä vesa kirjotan nyt vihdoin (ja viimein (klisee toim. huom.)) tätä koko Suomen rakastamaa blogia. Päin_vastoin kuin edelliset tekstini, jotka ovat olleet huonoja, todella huonoja olematta kuitenkaan niin huonoja että olisivat ironisesta näkökulmasta jo huvittavia, olen miettinyt tätä blogitekstiä jo etukäteen vajaan viikon verran. Olen katsellut ympärilleni ja tehnyt havaintoja ympäröivästä maailmasta keräten aineksia tätä kirjoitusta varten. Ei silti ole lupaa odottaa mitään järisyttävää vaan koitan vakaasti pysyä johtoryhmän laatimassa strategiassa joka edellyttää kohtalaisen huonoja tekstejä. Edellä seuraavat esimerkit elämästä eivät siis ole kovinkaan silmiä aukaisevia eivätkä aseta asioita laajempaan yhteyteensä.
Sitten itse asiaan.
Minä vesa olen nyt siis siirtynyt kesälomalle, mikä tarkoitttaa, että olen saanut kärvisteltyä loppuun koko lukion oppimäärän suorittaen huikeat 75 kurssia sekä suorittaen ylioppilastutkinnon kirjoittaen viisi ainetta (mm. ortotopologia ) räiskyvin arvosanoin cum laude IMPROBATUR! (latinaa, kiittäen hylätään suom. huom.). Kesäloma alkoi sekavin miettein pää tyhjänä, kun sinne kasatut opit ja ajatukset fysiikasta sun muista oppiaineista karkasivat saman tien, kun astuin kirjoitustilasta ulos, nauraen ja kaataen tuoleja mennessään. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat kuitenkin selvät alusta alkaen. Muutama päivä rentoutumiseen jonka jälkeen suunta kohti Viron prikaatin japaninräjäytysjoukkojen valintakoetilaisuutta. Valintakokeista lisää sivulla kolme. Sieltä suunta kohti helsinkiä töihin.
sivu 3
Valintakokeet pidettiin lounaissuomelaisessa liikuntahallissa, mihin meitä kokelaita kokoontui n.120 nuorta miestä ja naista. Naisia oli harmikseni muutama, ilokseni kuitenkin yksi heistä oli Pasilan poliisiaseman naiskonstaapeli Helga. Muita päähenkilöitä mm. militantti ensihoitajaopiskelija kymenlaaksosta ja muutama muu.
Vastoin ennakko-oletuksia, Helga putosi kuitenkin jo fyysisten testien alkuvaiheessa, jättäen hikiseen joukkoomme aukon, jota epätoivosesti suulas pujoparta koitti paikata lätinöillään. Minusta sen verran että suoriuduin kaikista valintakokeen osa-alueista nyt pelottaa että saatan joutua astumaan palvelukseen jio ensi heinäkuussa. Palveluspaikaksi valitsin ensisijaisesti Libanonin enkä Afganistania, sillä talebanit ovat ikävää porukkaa.
Turha kertoa enempää niistä kissanristijäisistä, sillä kärvistelin ne loppuun vain siksi että olin vaivautut saapumaan paikalle. Nauratti katsella niitä arjalaisia, joiden silmissä jo leiskui halu päästä ampumaan ryysyläisiä tosielämän call of dutyssä. Ehkä vähän inhoakin herättivät.
sivu ei3
Matkani kohti suurta tuntematonta alkoi torstaiaamuna vuoteeeseen tarjoidulla aamiaisella. Olin jännittynyt, sillä tämän jälkeen en enään koskaan tulisi asumaan kotona kuin väliaikaisesti mahdollisten ylioppilasjuhlien ja joulujen aikana. Edessä olisi oma elämä ensin Helsingissä ja sen jälkeen syksyllä kenties jollain paikkakunnalla opiskellen ties mitä. Empaattisimmat lukijoista voivat kuvitella niitä ajatuksia, jotka loiskuivat korvien välissä. Narsistit puolestaan voivan ohittaa edelliset pari virkettä.
Pakkasin tavarani autoon ja huomasin että aika vähän minulla on maallista omaisuutta. Taivaspisteistä en tiedä sillä ne eivät näy verkkopankissa. Tällä hetkellä polon trippimittari näyttää 750km ja sinä aikana yksin ajellessa on ehtinyt kyllä miettiä niin käytännön kuin muitakin asioita, sekä tietysti nähdä kaunista Suomea pitkältä matkalta. Turkistarhoja, seinäjokisia parkkipirkkoja, lapuan shell sekä tulviva pohjanmaa.
Näitä hajanaisia rivejä kirjoitellessani istun tätini asunnossa, pyödän ääressä huulessani 3milliä nuuskaa. Asuntoa olen hakenut eilisillan ja tämän aamun, iltakuudelta olisi ensimmäinen näyttö.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Hejdå
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Angry Misi
En periaattestakaan kirjota tänne ennen kuin Vesa on sivaltanut sanan säilällään jotain terävää.
Skivhiuu!
Misi
Skivhiuu!
Misi
lauantai 24. maaliskuuta 2012
Ave vaan kaikille.
eilen oltii misin ja vesan kans peilin ees ja sit katottii peilii ja mietittii et ollaa hirveen rumii, tai sis sitä ennen oltii katottu viidakon tähtösii ku ne on hirvee nättejä, oikeesti tai sis miks niinku joillaki on nii nätti iho ja silllee vai onkohan se siks ku siel on nii lämmin, me meinataa mennä ehkä teneriffalle et sitte meilläki olis mutta mul on uutta ja vesal on kans sellasta nivean for men kasvovoidetta ja se on tosi kivaa.
ja sit me haluttas kaikki olla nii hyvä kroppasii ku lauri tähkä. mut ei se mitään. tai elastinen.
esa. (inspired by misi ja vesa ja visiting star toby.)
Ja asiaan:
Pitkän Haapavedellä:_elämisen jälkeen saatiin kaverien kans extempore-idea. Euforisessa etukonetilassa päätettiin repäistä kunnolla, ajaa parrat Misin 18-vuotis-Philipsillä ja lähteä reissuun. Vailla tietoa huomisesta, ilman aikakäsityksen luomia hidasteita, ilman estoja, vapaudella, kera rakkauden. Suuren veljellisen amooren.
Auto startattiin,
lähdimme.
Oulu oli suuntana, vapaus häämötti puolentoistatunnin ajomatkan päässä.
...
Seuraavana päivänä menimä Helmile kahaville sekä teelle. Ja oulunreissun yksityiskohdat jäi nyt kertomatta, josta aasinsilta päivän sananparteen:
"Ei makeaa mahan täydeltä"!
Helmin sisäinen Nivalan-parturi-kampaamo-opiskelijatyttö heräsi henkiin ja päätti "kietasta jömmärin":
Heihei!!
Päivän lainaus. Haapavesi, stay classy.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Tarlalallalaa, kaksi sunnuntaita vietetty.
Dipididippipiiiii-i! Ja Kuunpimentävää iltaa kaikille, tänään suorassa lähetyksessä misi.
Vietin juuri 2 (kaksi) sunnuntaipäivää. Sunnuntai on pyhitetty joskus aikain alussa lepopäiväksi, joka ei ole huono asia. Mutta jos lepopäivä part 2 eli maanantai menee blogin päivittämisen edelle, on tilanne sanalla sanoen huolestuttava.
Olen pettynyt itseeni. En pahoin, mutta pettynyt kuitenkin. Anteeksi nyt kaikille, jotka ehkä pettyivät pahasti ja vaipuivat syvään murhee alhoon, kun huomasivat, että kahvihetken ja sadepäivän piristys, Kahakätteesä, oli jätetty päivittämättä! Tästä siis Aasian kokoiset anteeksipyynnöt ja kimppu kaksisia ruusuja.
Kesä oli hyvin vahvasti mielessäni tänään. Kun kävelin n. kilometrin tien päästä kotiin, huomasin, että vieressäni solisee vahvasti ruskean värinen puro. Mutta puro se on ruskeakin puro. Ja siitä mieleni vasta innostui, ja rupesi houkuttelemaan minua ottamaan vaatteita pois yltäni. Vain vaivoin sain taisteltua käteni pysymään taskussa. Lopulta kuitenkin mielen mahti oli kuokkaakin suurempi, ja otin takin pois. Sitten huomasin, että se ei ollut virhe. Olin innoissani ja mieleni teki hypäätä läheiseltää sillalta veteen polskimaan. Sitten näin jäälautat ja tuli hyrr.
Seuraavan tapahtumakuvauksen jlkeen voitte unohtaa kaikki stereotypiat Haapaveden ammattioppilaitoksen (ja muidenkin laitosten) tuottamista autoasentajista.
Oli kaunis kevätpäivä HIV:llä. Olin juuri tullut opinahjosta, ja olin kävellyt HIV:n napaan eli ABC liikenneasemalle (Huolehdimme sinusta!!) Silloin ystäväni Sikari soitti, ja sanoi että vaihdetaanko tuuletin hänen autoonsa Opeliin. KAipasin haastetta ja jännitystä tuohon suloiseen kevätpäivään, ja vastasin Sikarille myöntävästi. Lähdimme kaupunginkirjastoon, ja lainasimme sieltä Opelinkorjaajan Raamatun. Teoksen virallinen nimi oli Opel Vectra 1988-1995. Sen jälkeen menimme meille, tosin parin mutkan kautta koska itse varaosa meinasi unohtua.
Laitoimme autotallin sellaiseen kuntoon, että siellä voi korjata autoa. Lämmitimme valtavalla diesel-halli-superkuuma-jättiläis-pakahduttavan kuuma-liekkisysteemillä n. 7 neliön tilan niin kuumaksi, että siellä oli kuin olsi astunut auringonpolttamaan peltikattoon paljain jaloin. Sen jälkeen aukaisimme konepellin ja rupesimme tekemään Opelin puhaltimesta kalua. Tiedän mitä ajattelet. SE ON SANONTA, tollo.
Noin 1.5 tunnin päästä saimme puhaltimen lopulta paikoilleen. Tässä ajassa oli palanut askillinen röökiä, ja oli soitettu pari kolme konsulaatiopuhelua kokeneemmille Opelinkorjaajille.
Mutta: siellä se oli!
Mutta: se ei toiminut.
MUTTA: se ei ollut meidän vika!
Se oli hajonnut aikaisemminn.
Se oli sellainen kevätpäivä.
Rakkain, purppuraisin ja pääskysten paskan tuoksuisin terveisin,
Misi
Päivän mietelause:
Se, minkä voit jättää huomiseen, tee ensi viikolla
Vietin juuri 2 (kaksi) sunnuntaipäivää. Sunnuntai on pyhitetty joskus aikain alussa lepopäiväksi, joka ei ole huono asia. Mutta jos lepopäivä part 2 eli maanantai menee blogin päivittämisen edelle, on tilanne sanalla sanoen huolestuttava.
Olen pettynyt itseeni. En pahoin, mutta pettynyt kuitenkin. Anteeksi nyt kaikille, jotka ehkä pettyivät pahasti ja vaipuivat syvään murhee alhoon, kun huomasivat, että kahvihetken ja sadepäivän piristys, Kahakätteesä, oli jätetty päivittämättä! Tästä siis Aasian kokoiset anteeksipyynnöt ja kimppu kaksisia ruusuja.
Kesä oli hyvin vahvasti mielessäni tänään. Kun kävelin n. kilometrin tien päästä kotiin, huomasin, että vieressäni solisee vahvasti ruskean värinen puro. Mutta puro se on ruskeakin puro. Ja siitä mieleni vasta innostui, ja rupesi houkuttelemaan minua ottamaan vaatteita pois yltäni. Vain vaivoin sain taisteltua käteni pysymään taskussa. Lopulta kuitenkin mielen mahti oli kuokkaakin suurempi, ja otin takin pois. Sitten huomasin, että se ei ollut virhe. Olin innoissani ja mieleni teki hypäätä läheiseltää sillalta veteen polskimaan. Sitten näin jäälautat ja tuli hyrr.
Seuraavan tapahtumakuvauksen jlkeen voitte unohtaa kaikki stereotypiat Haapaveden ammattioppilaitoksen (ja muidenkin laitosten) tuottamista autoasentajista.
Oli kaunis kevätpäivä HIV:llä. Olin juuri tullut opinahjosta, ja olin kävellyt HIV:n napaan eli ABC liikenneasemalle (Huolehdimme sinusta!!) Silloin ystäväni Sikari soitti, ja sanoi että vaihdetaanko tuuletin hänen autoonsa Opeliin. KAipasin haastetta ja jännitystä tuohon suloiseen kevätpäivään, ja vastasin Sikarille myöntävästi. Lähdimme kaupunginkirjastoon, ja lainasimme sieltä Opelinkorjaajan Raamatun. Teoksen virallinen nimi oli Opel Vectra 1988-1995. Sen jälkeen menimme meille, tosin parin mutkan kautta koska itse varaosa meinasi unohtua.
Laitoimme autotallin sellaiseen kuntoon, että siellä voi korjata autoa. Lämmitimme valtavalla diesel-halli-superkuuma-jättiläis-pakahduttavan kuuma-liekkisysteemillä n. 7 neliön tilan niin kuumaksi, että siellä oli kuin olsi astunut auringonpolttamaan peltikattoon paljain jaloin. Sen jälkeen aukaisimme konepellin ja rupesimme tekemään Opelin puhaltimesta kalua. Tiedän mitä ajattelet. SE ON SANONTA, tollo.
Noin 1.5 tunnin päästä saimme puhaltimen lopulta paikoilleen. Tässä ajassa oli palanut askillinen röökiä, ja oli soitettu pari kolme konsulaatiopuhelua kokeneemmille Opelinkorjaajille.
Mutta: siellä se oli!
Mutta: se ei toiminut.
MUTTA: se ei ollut meidän vika!
Se oli hajonnut aikaisemminn.
Se oli sellainen kevätpäivä.
Rakkain, purppuraisin ja pääskysten paskan tuoksuisin terveisin,
Misi
Päivän mietelause:
Se, minkä voit jättää huomiseen, tee ensi viikolla
lauantai 17. maaliskuuta 2012
RT
kahakätteesä vain kaikille!
se on vesa tässä taas ja aurinkoinen kevätlauantai. linnut laulavat mutta toistaiseksi vielä noilla lämpimillä välimeren rannoilla sypressien ja lehtikuusten latvassa.
Mieli on kevyt kuin jani volasella kiistellyn tryffeliaterian jälkeen.
vesacook ei ole rakkaat lukijat vieläkään julkaisukelpoinen mutta kunhan maltatte mielenne niin toivon mukaan niitäkin jaksoja alkaa täällä näkymään. kiusaus olisi suuri kuitenkin hyväksyä maikkarin tarjoama levityssopimus jolloin vesacook alkaisi pyörimään max kanavalla joka taas vaatisi kanavapassin teiltä rakkaat lukijat. jääkööt siis sellaiset sopimukset.
minusta sen verran että olen kuten jo ehkä tiesittekin eräs toinen henkilö, lukiolainen (vielä viikon) ja tuleva duunari uudelllamaalla. siis jos asiat vain järjestyvät.
voi sviidu ei suju minulta yhtään tämä kirjoittelu näköjään.. ehkä iltapäivällä tulee enemmän tekstiä?
menen nyt kuitenkin tilaamaan hyvän ystäväni kelju k. kojootin suosittelemia räjähtäviä lihapullia achme verkkokaupasta
hejdå
ps haittaako lukijoita jos otetaan adsense käyttöön ja blogin ylä-, ala- ja reunaan tulisi kahjosti mainoksia?
me bloggaajat tienattaisiin sillä miljoona.
mietelause: no can do!
se on vesa tässä taas ja aurinkoinen kevätlauantai. linnut laulavat mutta toistaiseksi vielä noilla lämpimillä välimeren rannoilla sypressien ja lehtikuusten latvassa.
Mieli on kevyt kuin jani volasella kiistellyn tryffeliaterian jälkeen.
vesacook ei ole rakkaat lukijat vieläkään julkaisukelpoinen mutta kunhan maltatte mielenne niin toivon mukaan niitäkin jaksoja alkaa täällä näkymään. kiusaus olisi suuri kuitenkin hyväksyä maikkarin tarjoama levityssopimus jolloin vesacook alkaisi pyörimään max kanavalla joka taas vaatisi kanavapassin teiltä rakkaat lukijat. jääkööt siis sellaiset sopimukset.
minusta sen verran että olen kuten jo ehkä tiesittekin eräs toinen henkilö, lukiolainen (vielä viikon) ja tuleva duunari uudelllamaalla. siis jos asiat vain järjestyvät.
voi sviidu ei suju minulta yhtään tämä kirjoittelu näköjään.. ehkä iltapäivällä tulee enemmän tekstiä?
menen nyt kuitenkin tilaamaan hyvän ystäväni kelju k. kojootin suosittelemia räjähtäviä lihapullia achme verkkokaupasta
hejdå
ps haittaako lukijoita jos otetaan adsense käyttöön ja blogin ylä-, ala- ja reunaan tulisi kahjosti mainoksia?
me bloggaajat tienattaisiin sillä miljoona.
mietelause: no can do!
torstai 15. maaliskuuta 2012
Introducing.... ESA
Esa tässä päivää.
Ootta varmaan miettiny ja kummastellu pikku pollissanne että missä se Esa viipyy. No Esa on juurikin siksi viipynyt että nytte ku näättä että Esa on täällä, että malta pysyä liitoksissanne, verenpaineet ja sykkeet nousee yhtä työnnään. Jos ette tienny mitä tuo tarkottaa, well, deal with it.
Pitemmittä puheitta käymme asiaan.
Esa on hyvin kirjaviisas. Mikä on kirjaviisas? Se, että lukee paljon. Ja se, että lukee paljon tarkottaapi tässä tilanteessa sitä että Esalla on edessä kirijotuskokkeet, nimittäin historiankirjojen kahinoitten kohalta. Siksi tiedän että.
- Opsofameilla oli sairaalloinen kalanhimo
ja
-Suomalaisten virkamiesten mielestä suomalaiset kuoli tahallaan näläkään ettei tarvinu maksaa veroja.
&"¤&¤"(("#¤ VERON_KIERTÄJÄT!!!
Lukemattomat sivumäärät historiallisia faktoja menneiltä päiviltä on yhteentuonu sen että järki tässä lähtee. Vielä enemmän mitä edellisinä päivinä ennen tähän koitokseen ryhtymistä kivasdi elikkä tulos: Te saatte lukea siitä! Ihanaa!
Esa vois myös kertoa ettei Esa omista kameraa, eikä oo koskaan omistanukkaan. Sen lisäksi Esa puhuu kolmannessa persoonassa, mikä varmasti ärsyttänee teitä rakkaat hellanteltut siellä mutta minkäs teet, olis tavattoman itsekästä puhua minäminäminä. Ootteko samaa mieltä? Tämä nykyajan invididualismihömppä ajaa meitä tekemään ihania hellokittyminäminämäämää elämän keski-pisteitä, mikä on ihan schaissea! Oikeestaan ei, muutin juuri mieltäni. Tyhymä kulukee laumassa.
Ja tästä päästään siihen edelleen ettei ole kameraa koska
1. En oo koskaan hommannu ( : ) )
2.
Mielikuvitus loppuku seihnän.
Mutta tästä päästään siihen että kuvat joita minulla myös olis tarkotus tänne laittaa, tai se fakta, että minun pitäis kuvia laittaa, ei ole niin yksioikonen.
-> katotaan mitä kansiosta löytyy.
venatkaa.
Elikkä saimma myös uskonnollisen viitekehyksen ja substanssin tälle blogille, vau!
Kohta kohisee.
Esa kiittää ja kuittaa. (on muuten maan mainio ilmasu)
ja se mikä ei tapa, se vahvistaa.
;)
Ootta varmaan miettiny ja kummastellu pikku pollissanne että missä se Esa viipyy. No Esa on juurikin siksi viipynyt että nytte ku näättä että Esa on täällä, että malta pysyä liitoksissanne, verenpaineet ja sykkeet nousee yhtä työnnään. Jos ette tienny mitä tuo tarkottaa, well, deal with it.
Pitemmittä puheitta käymme asiaan.
Esa on hyvin kirjaviisas. Mikä on kirjaviisas? Se, että lukee paljon. Ja se, että lukee paljon tarkottaapi tässä tilanteessa sitä että Esalla on edessä kirijotuskokkeet, nimittäin historiankirjojen kahinoitten kohalta. Siksi tiedän että.
- Opsofameilla oli sairaalloinen kalanhimo
ja
-Suomalaisten virkamiesten mielestä suomalaiset kuoli tahallaan näläkään ettei tarvinu maksaa veroja.
&"¤&¤"(("#¤ VERON_KIERTÄJÄT!!!
Lukemattomat sivumäärät historiallisia faktoja menneiltä päiviltä on yhteentuonu sen että järki tässä lähtee. Vielä enemmän mitä edellisinä päivinä ennen tähän koitokseen ryhtymistä kivasdi elikkä tulos: Te saatte lukea siitä! Ihanaa!
Esa vois myös kertoa ettei Esa omista kameraa, eikä oo koskaan omistanukkaan. Sen lisäksi Esa puhuu kolmannessa persoonassa, mikä varmasti ärsyttänee teitä rakkaat hellanteltut siellä mutta minkäs teet, olis tavattoman itsekästä puhua minäminäminä. Ootteko samaa mieltä? Tämä nykyajan invididualismihömppä ajaa meitä tekemään ihania hellokittyminäminämäämää elämän keski-pisteitä, mikä on ihan schaissea! Oikeestaan ei, muutin juuri mieltäni. Tyhymä kulukee laumassa.
Ja tästä päästään siihen edelleen ettei ole kameraa koska
1. En oo koskaan hommannu ( : ) )
2.
Mielikuvitus loppuku seihnän.
Mutta tästä päästään siihen että kuvat joita minulla myös olis tarkotus tänne laittaa, tai se fakta, että minun pitäis kuvia laittaa, ei ole niin yksioikonen.
-> katotaan mitä kansiosta löytyy.
venatkaa.
Kohta kohisee.
Esa kiittää ja kuittaa. (on muuten maan mainio ilmasu)
ja se mikä ei tapa, se vahvistaa.
;)
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Takana päivä kannuksessa :l)
Noniin elikkäs moi<---- huomaa ''noniin elikkäs'' jolla suurin osa suomailaisista aloittaa jutunjuurensa, ei mitään hajua miksi.
Niinniin<--- jo toinen vastaava, mikähän mulla on, olin tuosa kannuksesa opintokäynnillä vanahusten kojissa. Ihan mahtava paikka muuten mutta en saanu testata kävelyrobottia, kuivavesihierontaa, saunaa, kevennttyä kvelylaitetta enkä mitään hauskaa.
Esa petti minut.
Ei kirjoittanut eilen.
Petyin.
Mutta onneksi on Vesa.
Uuusi tuttavuutemme.
Lukiolainen.
Sinkku,
etenkin.
Se oli runo Esasta, Vesasta ja pettämisestä. Mutta lämmäyttäs saunan illaksi niin ei ois niin karua.
Huomaa runon syvältluotaava ote elämästä, ja sen loputtomuudesta. Huomaa siinä sävyjä elämän eri osa-alueilta jotka muistuttavat sinuakin jokapäivisestä kaakojauheesta, jolla piirrät sydämiä pöytään jos et jaksa luututa.
Luutu on yks lempparisanoista. L-U-U-T-U. Uuta riittää. kokeile. Luu-tu. Luutu.
Krutsi ko kanamunat paistuu jo tuossa arskassa joka pilkottaa vielä näin kuuen aikaan illalla. Ihan silleen hormoonit saa hyrrään. Siis mulla vaan endorfiini hyrrää. Siellä sitten pitkin elimistöä rullailee ja viheltelee mennessän. Se saa elimet kattomaan ihmeissään itsensä perään.
Vähän on lyhyt nyt tämä sitten. Meen röökille. elkää te höppänät menkö koska se on kuulema on vaarallista, niinkö onki.
Sinulle joka joskus luet tämän:
Lue vaikka uuestaan
Misi
Päivän mietelause: Hiihtämällä paranee
Niinniin<--- jo toinen vastaava, mikähän mulla on, olin tuosa kannuksesa opintokäynnillä vanahusten kojissa. Ihan mahtava paikka muuten mutta en saanu testata kävelyrobottia, kuivavesihierontaa, saunaa, kevennttyä kvelylaitetta enkä mitään hauskaa.
Esa petti minut.
Ei kirjoittanut eilen.
Petyin.
Mutta onneksi on Vesa.
Uuusi tuttavuutemme.
Lukiolainen.
Sinkku,
etenkin.
Se oli runo Esasta, Vesasta ja pettämisestä. Mutta lämmäyttäs saunan illaksi niin ei ois niin karua.
Huomaa runon syvältluotaava ote elämästä, ja sen loputtomuudesta. Huomaa siinä sävyjä elämän eri osa-alueilta jotka muistuttavat sinuakin jokapäivisestä kaakojauheesta, jolla piirrät sydämiä pöytään jos et jaksa luututa.
Luutu on yks lempparisanoista. L-U-U-T-U. Uuta riittää. kokeile. Luu-tu. Luutu.
Krutsi ko kanamunat paistuu jo tuossa arskassa joka pilkottaa vielä näin kuuen aikaan illalla. Ihan silleen hormoonit saa hyrrään. Siis mulla vaan endorfiini hyrrää. Siellä sitten pitkin elimistöä rullailee ja viheltelee mennessän. Se saa elimet kattomaan ihmeissään itsensä perään.
Vähän on lyhyt nyt tämä sitten. Meen röökille. elkää te höppänät menkö koska se on kuulema on vaarallista, niinkö onki.
Sinulle joka joskus luet tämän:
Lue vaikka uuestaan
Misi
Päivän mietelause: Hiihtämällä paranee
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Jännittävä toinen plokiteksti, uuden plokkaajan ja foodcornerin esiinastuminen
hei.
minä olen vesa, kaha kätteessän uusi kirjoittaja ja foodkornerin pitäjä jajajä.
tykkään kirjottaa puolihuolimattomasti isoja kirjaimiä käyttämättä mutta pisteitä kuitenkin käyttäen.
ruokavinkkejä ja opetusvideoita tulen julkaisemaan reseptit soveltuvat etenkin laiskoille, tyhmille, opiskelijoille ja tuttaville. Tässä osa yksi.
ei olekkaan. ei toimi raato. kohta sen tänne laitan kuitenkin
luotto alkaa horjua tenkologiaa kohtaan mutta ehkä joku kaunis kevätpäivä me sen tänne vielä saamme?
luotto alkaa horjua tenkologiaa kohtaan mutta ehkä joku kaunis kevätpäivä me sen tänne vielä saamme?
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Terve tuloa
moi!
Tässä on nyt misi. En jaksanut kirjottaa omaa nimeä isolla. Enkä jaksa perustella miksi .
Elikkäs tämä on siis ensimmäinen pblogikirjoitus. Näitten kirjoittelujen EI ole tarkoitus olla hyviä, vaan ihan siltä pohjalta lähettiin rakentamaan että tämä on ihan paska.
Paskat blogithan alkavat aina myöhässä. Siksi myös Kaha kätteensä alako ihan myöhässä. Tänne pitäisi saada laitettua myös vidioita ja kuvia. Niiden tarkoitus ei ole kerätä katsojia, tehdä rahaa, ruokkia ketään, siivota, istua, juosta, ajella, astella, ajatella, tehdä tehtäviä, kukkua ääneen tai kerätä ämpäriin pieniä kaloja vaan ne ovat täällä vain ja ainostaan meidän oman huvimme ja riemumme takia.
Kaikki mitä saamme tänne syydettyä sairaista mielkuvituksistamme, on joko omaa tuotantoamme tai sitten otettu laittomasti netistä.
Siinä on siis tiivistettynä pienen brainfart-blogimme ajatelma ja syvin sisin. Tässä on siis kaikki mitä ihmiskunta tarvitsee viihtyäkseen tässä kuolleessa yhteiskunnassa.
Tarkotus ois kirjotella ihan yhtätyönnään, mutta ehk joskus ei aikaa vain ole. Esalla on nuo kirijotukset. Ja mulla.... no ainaki koulunkäynti on mulla kesken nyt mutta en tykkää sitäkään en sitte ihan yhtään tällä hetkellä.
Nyt kerron hieman elämästä haapaveden pienessä suuressa pitäjssä.
Tänään olin siis koulussa. Siellä en siis viihdy. Mitä tässä kertomaan ko kerroin kaikki jo äsken?
Siinä siis lyhyesti uutiset ja sää. Nyt menen kokemaan verkot ja vähän soutelemaan tuohon padolle. Lisään ehkä illan päälle vielä kuvankin.
Moikka T Misi
Ps: Täytin tuossa yks päivä 18 ja yhesti kysytty vasta papereita XD
Päivän mietelause: Ruoka on hyvää, siis syö sitä
Tässä on nyt misi. En jaksanut kirjottaa omaa nimeä isolla. Enkä jaksa perustella miksi .
Elikkäs tämä on siis ensimmäinen pblogikirjoitus. Näitten kirjoittelujen EI ole tarkoitus olla hyviä, vaan ihan siltä pohjalta lähettiin rakentamaan että tämä on ihan paska.
Paskat blogithan alkavat aina myöhässä. Siksi myös Kaha kätteensä alako ihan myöhässä. Tänne pitäisi saada laitettua myös vidioita ja kuvia. Niiden tarkoitus ei ole kerätä katsojia, tehdä rahaa, ruokkia ketään, siivota, istua, juosta, ajella, astella, ajatella, tehdä tehtäviä, kukkua ääneen tai kerätä ämpäriin pieniä kaloja vaan ne ovat täällä vain ja ainostaan meidän oman huvimme ja riemumme takia.
Kaikki mitä saamme tänne syydettyä sairaista mielkuvituksistamme, on joko omaa tuotantoamme tai sitten otettu laittomasti netistä.
Siinä on siis tiivistettynä pienen brainfart-blogimme ajatelma ja syvin sisin. Tässä on siis kaikki mitä ihmiskunta tarvitsee viihtyäkseen tässä kuolleessa yhteiskunnassa.
Tarkotus ois kirjotella ihan yhtätyönnään, mutta ehk joskus ei aikaa vain ole. Esalla on nuo kirijotukset. Ja mulla.... no ainaki koulunkäynti on mulla kesken nyt mutta en tykkää sitäkään en sitte ihan yhtään tällä hetkellä.
Nyt kerron hieman elämästä haapaveden pienessä suuressa pitäjssä.
Tänään olin siis koulussa. Siellä en siis viihdy. Mitä tässä kertomaan ko kerroin kaikki jo äsken?
Siinä siis lyhyesti uutiset ja sää. Nyt menen kokemaan verkot ja vähän soutelemaan tuohon padolle. Lisään ehkä illan päälle vielä kuvankin.
Moikka T Misi
Ps: Täytin tuossa yks päivä 18 ja yhesti kysytty vasta papereita XD
 |
| Tässä minä eli Misi joku vuosi sitten |
 |
| Tässä myös minä eli misi |
 |
| Tässä esa. se ei oo vielä kirjottanna nii laitoin vaan yhen kuvan |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)