maanantai 28. toukokuuta 2012
ja te nössöt anonyymit jotka luette tätä ja hanuilette kommenttiosastolla nii voittakaa luonnevikanne ja tunnustautukaa rehellisesti tämän lukijoiksi!! vie vain hetken. just in case. . . . koska se nyt vaan on tyhmää nössö liikaa. aijai, tulee liian paha kontrasti kahden kappaleen välille että siirrämpä tämän alkuun.
jännä. ette tiiä oonko kirjottanu tämän vasta viimeisenä...
kommenttiosastolla vois spekuloida vapaasta, anonyyminä. kertokaa kaverillekin!
OHO!!?!
nyt vuosipäivälaskuri hyrräämään että päästään tulevaisuudess juhlimaan tasakymmeniä.
KAha Kätteesä on saanut ensimmäisen lukijansa!!! erittäin toverillisen lämpimät tervetulot blogimme seuraan, toivon että viihdyt. kiinnittäkää turvavyöt nousun ja laskun aikana ja muista pitää selkänoja yläasennossa ettet saa hartiakipuja.
Juhlisin ilotulitteilla tätä ratkaisevaa saavutusta mutta ei näin kauniissa alkukesän illassa ole tapeeksi hämärää että ne näkyisivät, siispä sytytänkin kynttilän Hyvinkään ammuskelussa surmaansa saaneiden muistolle ja toivon pikaista paranemistä hengestään kamppailevalle nuorelle naiskonstaapelille.
ja te nössöt anonyymit jotka luette tätä ja hanuilette kommenttiosastolla nii voittakaa luonnevikanne ja tunnustautukaa rehellisesti tämän lukijoiksi!! vie vain hetken. just in case. . . . koska se nyt vaan on tyhmää nössö liikaa. aijai, tulee liian paha kontrasti kahden kappaleen välille että siirrämpä tämän alkuun.
copyright Vesa
lauantai 26. toukokuuta 2012
Täytteet ja fiilistä
Täällä ja tänään, Misi.
Nyt kun kaikki hyvä on kuollut ja kuopattu, yritän saada ne uudelleen esiin ja elvyttää kaikesta huolimatta. Vaikka juurta jo puskisivat.
Tämä teksti EI sisällä sarkasmia, ja jos sisältääkin, koetan aina muistaa mainita siitä sulkukaarien avulla.
Teimme eilen retken ulkomaille. Olimme viikon puhuneet siitä, kuinka lähdemme perjantaina käymään meidän kaikkien yhteisen prinssessan ja lapsettomien ja sinkkujen ja omankin lapsemme Estellen kotimaassa kunnioittaaksemme hänen ristiäisiään läsnäolollamme hieman myöhässä. Lähdimme synnyinseuduiltamme kolmen aikaan iltapäivällä mieli täynnä jännitystä ja isällistä rakkautta edellämainittua pikkuhanipååkultamussukka- ja tennissukkaa kohtaan. Otimme ystävämme Sikarin, josta on muuten jo puhuttu aikaisemmissa teksteissä (toim. huom.), äidin auton sen taloudellisuuden ja tilavuuden takia. (http://www.google.fi/imgres?start=92&um=1&hl=fi&sa=N&biw=1920&bih=951&addh=36&tbm=isch&tbnid=vHP1oy-38ymUTM:&imgrefurl=http://www.conceptcarz.com/view/photo/450195,17594/2010-Toyota-Yaris_photo.aspx&docid=ja6JNRNUV6lBZM&imgurl=http://files.conceptcarz.com/img/Toyota/2010-Toyota-Yaris-Image-012-800.jpg&w=800&h=534&ei=2tHAT-OZEeT54QSMsdS8CQ&zoom=1&iact=hc&vpx=191&vpy=317&dur=22&hovh=183&hovw=275&tx=158&ty=121&sig=109595201190101361068&page=3&tbnh=141&tbnw=211&ndsp=48&ved=1t:429,r:40,s:92,i:91 katso ja ihastu!)
Ajelimme hitaasti ja rauhallisesti kohti Ruotsia ja sen kaunista napaa Haaparantaa. (tässä vaiheessa tarkistin oliko Estelle kuitenkaan Ruotsista ja olihan se) Matkalla näimme mm. monta huoltoasemaa ja Toppen alias Ton Ooppen (hänkin on esiintynyt aikaisemmin, ei sarkasmia HÖLMÖ!) näki ainakin kuusi (6) vastaavanlaista Yarista. Parasta oli kuitenkin tien laidassa palava ja rankasti savuava Volvo tai Toyota, merkistä viis, auto kuitenkin. Ajelimme adrenaliinipiikkien lävistämänä normaalia hitaammin ohi odottaen auton jenkkileffamaista räjähdystä. Sitä kuitenkaan ei pettymykseksemme tullut ja vastaamme ajoi myös paloauto. Pillit ja vilkut päällä. Sydämemme sykki kunnioitusta nitä sankareita kohtaan jotka syöksyivät kohti kuumia liekkejä ja jatkuvaa räjähdysvaaraa heijastinhousut lepattaen.
Käytyämme Tornion ABClla tekemässä luonnollisia tarpeitamme (rahan nosto PÄLLI!) pääsimme lopulta ylittämään rajan. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä MISSÄÄN, ei MISSÄÄN näkynyt yhtään Estelle on syntynyt!-julistetta, ei banderolleja, ei mielenosoituksia, ei barakkeja, ei mellakoita, ei mitään siisteihin ristiäisiin liittyvää. Unohdimme kuitenkin pettymyksen nopeasti kun näimme suuren kyltin, jossa luki suurin kiirjaimin ja selvällä suomen ja ruotsin kielellä: Nuuskakaira, Snus Kaaren.
Kävimme nopeasti ostoksilla ja nakkasimme suolaiset ylähuulemme alle.
Seuraavaa EN suosittele luettavaksi JOS olet joku seuraavista: alle 18-vuotias, yli 30-vuotias, rajoittunut, tupakaton, nikotiiniton, savuton, nuuskaton, terveellinen, kasvissyöjä, nainen, jokin eläin tai lukutaidoton.
Jos kuitenkin päätät lukea, ethän rupea moralisoimaan tai moittimaan meitä sen jälkeen kun aloitat nuuskan käytön.
Olimme vaipua nirvanaan kaikki sen jälkeen kun täyte oli kohdillaan. Istuimme autossa, sen ovet olivat kiinni mutta ikkunat auki. Maistelimme monia eri merkkejä täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Vain oman veremme kohina korvissamme ja ylähuulen alta kuuluva hiljainen tykytys häiritsivt tätä orgastista hetkeä. Välillä. Äänet auton ulkopuolelta hiljenivät. Emme kuulleet liikenteen melua, lintujen laulua tai edes läheisen kosken kohinaa. Istuimme vain autossa ja maiskuttelimme hiljaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Pyöritimme toiset ja kolmannetkin. Hetki oli mukavin pitkään aikaan.
Tämän toiveidentäyttymyksen jälkeen aloitimme kotimatkan. Poikkesimme matkan varrella enollani, joka on muuten mukava vanha mies. Toivottavasti se ei lue tätä. :)
Jossain vaiheessa kuitenkin naisseuran puute alkoi kalvamaan ja siirryimme ystävämme Ankin kotiin. Viihdyimme siellä hyvässä seurassa ja perunapeltojen villissä sykkeessä aamuviiteen asti.
Näihin viisaisiin sanoihin, jotka kuuluivat Toppenin suusta, lopetan tämänkertaisen vuodatukseni:
Tuntuu, kuin pitkästä aikaa ois kaikkea, mitä ihminen tarvitsee.. Paitsi.. Paskalle pitäs päästä!
Nyt kun kaikki hyvä on kuollut ja kuopattu, yritän saada ne uudelleen esiin ja elvyttää kaikesta huolimatta. Vaikka juurta jo puskisivat.
Tämä teksti EI sisällä sarkasmia, ja jos sisältääkin, koetan aina muistaa mainita siitä sulkukaarien avulla.
Teimme eilen retken ulkomaille. Olimme viikon puhuneet siitä, kuinka lähdemme perjantaina käymään meidän kaikkien yhteisen prinssessan ja lapsettomien ja sinkkujen ja omankin lapsemme Estellen kotimaassa kunnioittaaksemme hänen ristiäisiään läsnäolollamme hieman myöhässä. Lähdimme synnyinseuduiltamme kolmen aikaan iltapäivällä mieli täynnä jännitystä ja isällistä rakkautta edellämainittua pikkuhanipååkultamussukka- ja tennissukkaa kohtaan. Otimme ystävämme Sikarin, josta on muuten jo puhuttu aikaisemmissa teksteissä (toim. huom.), äidin auton sen taloudellisuuden ja tilavuuden takia. (http://www.google.fi/imgres?start=92&um=1&hl=fi&sa=N&biw=1920&bih=951&addh=36&tbm=isch&tbnid=vHP1oy-38ymUTM:&imgrefurl=http://www.conceptcarz.com/view/photo/450195,17594/2010-Toyota-Yaris_photo.aspx&docid=ja6JNRNUV6lBZM&imgurl=http://files.conceptcarz.com/img/Toyota/2010-Toyota-Yaris-Image-012-800.jpg&w=800&h=534&ei=2tHAT-OZEeT54QSMsdS8CQ&zoom=1&iact=hc&vpx=191&vpy=317&dur=22&hovh=183&hovw=275&tx=158&ty=121&sig=109595201190101361068&page=3&tbnh=141&tbnw=211&ndsp=48&ved=1t:429,r:40,s:92,i:91 katso ja ihastu!)
Ajelimme hitaasti ja rauhallisesti kohti Ruotsia ja sen kaunista napaa Haaparantaa. (tässä vaiheessa tarkistin oliko Estelle kuitenkaan Ruotsista ja olihan se) Matkalla näimme mm. monta huoltoasemaa ja Toppen alias Ton Ooppen (hänkin on esiintynyt aikaisemmin, ei sarkasmia HÖLMÖ!) näki ainakin kuusi (6) vastaavanlaista Yarista. Parasta oli kuitenkin tien laidassa palava ja rankasti savuava Volvo tai Toyota, merkistä viis, auto kuitenkin. Ajelimme adrenaliinipiikkien lävistämänä normaalia hitaammin ohi odottaen auton jenkkileffamaista räjähdystä. Sitä kuitenkaan ei pettymykseksemme tullut ja vastaamme ajoi myös paloauto. Pillit ja vilkut päällä. Sydämemme sykki kunnioitusta nitä sankareita kohtaan jotka syöksyivät kohti kuumia liekkejä ja jatkuvaa räjähdysvaaraa heijastinhousut lepattaen.
Käytyämme Tornion ABClla tekemässä luonnollisia tarpeitamme (rahan nosto PÄLLI!) pääsimme lopulta ylittämään rajan. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä MISSÄÄN, ei MISSÄÄN näkynyt yhtään Estelle on syntynyt!-julistetta, ei banderolleja, ei mielenosoituksia, ei barakkeja, ei mellakoita, ei mitään siisteihin ristiäisiin liittyvää. Unohdimme kuitenkin pettymyksen nopeasti kun näimme suuren kyltin, jossa luki suurin kiirjaimin ja selvällä suomen ja ruotsin kielellä: Nuuskakaira, Snus Kaaren.
Kävimme nopeasti ostoksilla ja nakkasimme suolaiset ylähuulemme alle.
Seuraavaa EN suosittele luettavaksi JOS olet joku seuraavista: alle 18-vuotias, yli 30-vuotias, rajoittunut, tupakaton, nikotiiniton, savuton, nuuskaton, terveellinen, kasvissyöjä, nainen, jokin eläin tai lukutaidoton.
Jos kuitenkin päätät lukea, ethän rupea moralisoimaan tai moittimaan meitä sen jälkeen kun aloitat nuuskan käytön.
Olimme vaipua nirvanaan kaikki sen jälkeen kun täyte oli kohdillaan. Istuimme autossa, sen ovet olivat kiinni mutta ikkunat auki. Maistelimme monia eri merkkejä täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Vain oman veremme kohina korvissamme ja ylähuulen alta kuuluva hiljainen tykytys häiritsivt tätä orgastista hetkeä. Välillä. Äänet auton ulkopuolelta hiljenivät. Emme kuulleet liikenteen melua, lintujen laulua tai edes läheisen kosken kohinaa. Istuimme vain autossa ja maiskuttelimme hiljaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Pyöritimme toiset ja kolmannetkin. Hetki oli mukavin pitkään aikaan.
Tämän toiveidentäyttymyksen jälkeen aloitimme kotimatkan. Poikkesimme matkan varrella enollani, joka on muuten mukava vanha mies. Toivottavasti se ei lue tätä. :)
Jossain vaiheessa kuitenkin naisseuran puute alkoi kalvamaan ja siirryimme ystävämme Ankin kotiin. Viihdyimme siellä hyvässä seurassa ja perunapeltojen villissä sykkeessä aamuviiteen asti.
Näihin viisaisiin sanoihin, jotka kuuluivat Toppenin suusta, lopetan tämänkertaisen vuodatukseni:
Tuntuu, kuin pitkästä aikaa ois kaikkea, mitä ihminen tarvitsee.. Paitsi.. Paskalle pitäs päästä!
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
*Ugh you, murphy
Se on jore tässä nyt. vesa on tänään jore koska vesan tuntee kaikki vaan jorea ei tunne kukaan. Sori jore mutta näin on. ( -ei mitään, oon sujut jo ) tämä nimipelleily johtuu siitä että tekstiin saattaa humpsahtaa kirosanoja eikä vesa halua itseään yhdistettävän niihin.
juuelikkästotanoin.. alkaa vähä tympiä tämä nytte ku kaikki tuntuu menevän päin hevonnesta. mistään ei tuu yhtää mitään tänään, ei edes tästä kirjottamisesta.
Jore on urpo joten vesa jatkaa tästä hei. Nätisti sanottuna päivä on ollut värikäs ja parhaillaan koitankin keksiä toista näkökulmaa lähestyä päivän tapahtumia ikään kuin positiivisen kautta. Koitan piilottaa totuuden rivien väliin.
Huom, sisältää sarkasmia.
Ihana aamu! heräsin virkeänä jo ennen vekkarin miellyttävää muistutusta että on aika nousta. Ehdin rauhassa tehdä kaikki aamutoimet varpaidenkynsien leikkuuta myöten. Hymy huulilla ajelin kohti toimistoa. Aika moni oli liikkeellä tähän aikaan mutta onneksi liikenne kuitenkin sujui jouhevasti. Yhden päivän urakka oli tiedossa, kun lähdin ajelemaan kohti työmaata. Asiakas oli oikein mukava. Tarjoutui useaan otteeseen oikein kädestä pitäen näyttämään, kuinka homma tulisi tehdä. En tietenkään rohjennut suostua mutta kuuntelin mielelläni hänen kertomuksiaan siitä kuinka ennen kaikki oli paremmin ja että kuinka tulisi taas palata vanhaan kisälli-mestari -tyyliin. Ei minustakaan ammattikoululaisista ole mihinkään, yhdyin hänen puheeseensa ( valmistun muuten ylioppilaaksi tänä keväänä, nyt se on varmaa joten teretulemast kahveelle 2.6 rakkaat lukijat )
. Kello ylitti kolmen iltapäivällä jolloin läksin ajelemaan kohti 40km päässä puljuaan pitävää peltiseppää, jolta oli tilattu peltilista terassin lasikaton ja ulkoseinän saumaan. Koko päivän vallinnutta hyvää fiilistäni ei laskenut edes se, että peltisepällä oli mennyt millit ja sentit sekaisin ja että huomisen pyhäpäivän takia hän pystyisi vasta perjantaina valmistamaan uuden 8cm leveän listan juuri valmistsuneen lähes metrin levyisen tilalle. Kiva oli ajella lämpimässä kesäsäässä 80km turhan takia vaikka kuskin puolen ikkuna ei toimikaan sen enempää kuin puhaltimet :) Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, muistutti syttyvä amisvalo kojetaulussa kun saavuin työmaalle takaisin. Ja totta tosiaan, kohta asiakas jo ilmoittikin että hänen pihamaallaan ei edes duunarit pörrää klo 17.00 jälkeen.
Unohtumattoman päivästä kuitenkin teki paluumatkalla sattunut tilanne, joka opetti minulle sen kuinka asioista nauttii sitä enemmän, mitä enemmän niiden eteen näkee aikaa ja vaivaa.
Voitteko rakkaat lukijat kuvitella kuinka ihana oli päästä lopulta kämpälle vessaan kun ensin oli kaivanut peräkontissa olleen tiskikoneen alta esiin vararenkaan (kattilankansi vararenkaaksi sanon ma' ) ja vaihtanut sen puhjenneen tilalle kivassa kevätsateessa linja-autopysäkillä, dösäkuskien ymmärrettävistä syista näytellessä kansainvälisiä käsimerkkejä - olinhan heidän maaperällään puuhailemassa.
Kiva olisi vielä vuodattaa onnenkyyneleitä muistellessa tätä kaikkea vaan ei auta, tiskit ja pyykki odottavat, hejdå
PS. lista ja lasta - parhaat kaverukset lapsesta saakka
juuelikkästotanoin.. alkaa vähä tympiä tämä nytte ku kaikki tuntuu menevän päin hevonnesta. mistään ei tuu yhtää mitään tänään, ei edes tästä kirjottamisesta.
Jore on urpo joten vesa jatkaa tästä hei. Nätisti sanottuna päivä on ollut värikäs ja parhaillaan koitankin keksiä toista näkökulmaa lähestyä päivän tapahtumia ikään kuin positiivisen kautta. Koitan piilottaa totuuden rivien väliin.
Huom, sisältää sarkasmia.
Ihana aamu! heräsin virkeänä jo ennen vekkarin miellyttävää muistutusta että on aika nousta. Ehdin rauhassa tehdä kaikki aamutoimet varpaidenkynsien leikkuuta myöten. Hymy huulilla ajelin kohti toimistoa. Aika moni oli liikkeellä tähän aikaan mutta onneksi liikenne kuitenkin sujui jouhevasti. Yhden päivän urakka oli tiedossa, kun lähdin ajelemaan kohti työmaata. Asiakas oli oikein mukava. Tarjoutui useaan otteeseen oikein kädestä pitäen näyttämään, kuinka homma tulisi tehdä. En tietenkään rohjennut suostua mutta kuuntelin mielelläni hänen kertomuksiaan siitä kuinka ennen kaikki oli paremmin ja että kuinka tulisi taas palata vanhaan kisälli-mestari -tyyliin. Ei minustakaan ammattikoululaisista ole mihinkään, yhdyin hänen puheeseensa ( valmistun muuten ylioppilaaksi tänä keväänä, nyt se on varmaa joten teretulemast kahveelle 2.6 rakkaat lukijat )
. Kello ylitti kolmen iltapäivällä jolloin läksin ajelemaan kohti 40km päässä puljuaan pitävää peltiseppää, jolta oli tilattu peltilista terassin lasikaton ja ulkoseinän saumaan. Koko päivän vallinnutta hyvää fiilistäni ei laskenut edes se, että peltisepällä oli mennyt millit ja sentit sekaisin ja että huomisen pyhäpäivän takia hän pystyisi vasta perjantaina valmistamaan uuden 8cm leveän listan juuri valmistsuneen lähes metrin levyisen tilalle. Kiva oli ajella lämpimässä kesäsäässä 80km turhan takia vaikka kuskin puolen ikkuna ei toimikaan sen enempää kuin puhaltimet :) Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, muistutti syttyvä amisvalo kojetaulussa kun saavuin työmaalle takaisin. Ja totta tosiaan, kohta asiakas jo ilmoittikin että hänen pihamaallaan ei edes duunarit pörrää klo 17.00 jälkeen.
Unohtumattoman päivästä kuitenkin teki paluumatkalla sattunut tilanne, joka opetti minulle sen kuinka asioista nauttii sitä enemmän, mitä enemmän niiden eteen näkee aikaa ja vaivaa.
Voitteko rakkaat lukijat kuvitella kuinka ihana oli päästä lopulta kämpälle vessaan kun ensin oli kaivanut peräkontissa olleen tiskikoneen alta esiin vararenkaan (kattilankansi vararenkaaksi sanon ma' ) ja vaihtanut sen puhjenneen tilalle kivassa kevätsateessa linja-autopysäkillä, dösäkuskien ymmärrettävistä syista näytellessä kansainvälisiä käsimerkkejä - olinhan heidän maaperällään puuhailemassa.
Kiva olisi vielä vuodattaa onnenkyyneleitä muistellessa tätä kaikkea vaan ei auta, tiskit ja pyykki odottavat, hejdå
PS. lista ja lasta - parhaat kaverukset lapsesta saakka
maanantai 14. toukokuuta 2012
Selittelyä ja vaalikampanja
Jooterve.. (inside, toim. huom.)
Misi on siis puikoissa tänään. Voisin aloittaa tämän päivän kirjoituksen selittelyllä, että miksis en ole kirjoittanut, mutta ei nyt ole siihen tarvetta. Kyllä meillä julkisuuden henkilöilläkin on oltava jonkulainen intimiteettisuoija!
Annan kuitenkin pari vaihtoehtoa, ja jätän arvailujen ja spekulaatioiden varaan, mitä niin tärkeää olen tehnyt etten ole ehtinyt kirjoittaa´:
1. Olen juossut pitkin Utsjoen kaupunginkirjaston kattoa pelkkä Kalervo Kummola-pyyhe pyyhe päälläni ja dollarin seteli kädessäni
2. Olen joutunut siivoamaan viereisessä joessa tapahtuneen sukellusveneonnettomuuden jälkiä kolme vuorokautta putkeen palokunnan apuna (siis siksi koska olin joskus neljävuotiaana VPK:n nuoriso-osastossa)
3.Olin pyöräretkellä Etelä-Kapkaupunki-Nigeria-akselilla ja pyöränrengas puhkesi. Jouduin taluttamaan ja siksi kesti
Siitä siis arvausta kehiin ja miettimään mikä kyseisistä vaihtoehdoista vastaa todellisuutta!
Sosiaalisen median mekassa oli Facebookissa on vasta pyörinyt Suomen paras kesäkämppä-kilpailu, jossa Oikotie-asunnot ovat antamassa pääpalkinnoksi kämppää koko kesäksi vaivaisella euron vuokralla. Haluaisin jo tässä vaiheessa pyytää anteeksi seuraavaa mainostusta, mutta minullahan on kuten aikki tietävät, harvinaisen suuri ja lämmin sydän, joka sykkii oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisenrakkautta, joten en voi vastustaa kiusausta.
https://www.facebook.com/oikotieasunnot/app_400842266605416?app_data=hakemus_id%3D1108
Jos sinulla siis on samankaltainen sydän kuin allekirjoittaneella (ei lääketieteellisesti vaan eräällalailla samankaltainen tunne siellä) ja voimassaoleva Facebook-käyttäjä, käythän antamassa äänesi näille neitokaisille.
Tavoitteena on saada heidäät kymmenen eniten ääniä saaneen joukkoon, ja loppuarvonnassa pitää peukkuja heidän puolestaan. Eli loppuusa tähän ei tarvita kuin FB-tunnukset, sydän ja peukalo. Helppoa ja mukavaa kuin heinänteko!
Myös meidän bloginkirjoittajien ja vapaiden taiteoilijoiden on joskus syötävä. Mekin tarvitsemme elintärkeät ravintoaineet elimistöömme. Siispä menen syömään. Kouluruokaa mutta kuitenkin.
Päivän mietelause: Opimalla tekkii.
Misi
Misi on siis puikoissa tänään. Voisin aloittaa tämän päivän kirjoituksen selittelyllä, että miksis en ole kirjoittanut, mutta ei nyt ole siihen tarvetta. Kyllä meillä julkisuuden henkilöilläkin on oltava jonkulainen intimiteettisuoija!
Annan kuitenkin pari vaihtoehtoa, ja jätän arvailujen ja spekulaatioiden varaan, mitä niin tärkeää olen tehnyt etten ole ehtinyt kirjoittaa´:
1. Olen juossut pitkin Utsjoen kaupunginkirjaston kattoa pelkkä Kalervo Kummola-pyyhe pyyhe päälläni ja dollarin seteli kädessäni
2. Olen joutunut siivoamaan viereisessä joessa tapahtuneen sukellusveneonnettomuuden jälkiä kolme vuorokautta putkeen palokunnan apuna (siis siksi koska olin joskus neljävuotiaana VPK:n nuoriso-osastossa)
3.Olin pyöräretkellä Etelä-Kapkaupunki-Nigeria-akselilla ja pyöränrengas puhkesi. Jouduin taluttamaan ja siksi kesti
Siitä siis arvausta kehiin ja miettimään mikä kyseisistä vaihtoehdoista vastaa todellisuutta!
Sosiaalisen median mekassa oli Facebookissa on vasta pyörinyt Suomen paras kesäkämppä-kilpailu, jossa Oikotie-asunnot ovat antamassa pääpalkinnoksi kämppää koko kesäksi vaivaisella euron vuokralla. Haluaisin jo tässä vaiheessa pyytää anteeksi seuraavaa mainostusta, mutta minullahan on kuten aikki tietävät, harvinaisen suuri ja lämmin sydän, joka sykkii oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisenrakkautta, joten en voi vastustaa kiusausta.
https://www.facebook.com/oikotieasunnot/app_400842266605416?app_data=hakemus_id%3D1108
Jos sinulla siis on samankaltainen sydän kuin allekirjoittaneella (ei lääketieteellisesti vaan eräällalailla samankaltainen tunne siellä) ja voimassaoleva Facebook-käyttäjä, käythän antamassa äänesi näille neitokaisille.
Tavoitteena on saada heidäät kymmenen eniten ääniä saaneen joukkoon, ja loppuarvonnassa pitää peukkuja heidän puolestaan. Eli loppuusa tähän ei tarvita kuin FB-tunnukset, sydän ja peukalo. Helppoa ja mukavaa kuin heinänteko!
Myös meidän bloginkirjoittajien ja vapaiden taiteoilijoiden on joskus syötävä. Mekin tarvitsemme elintärkeät ravintoaineet elimistöömme. Siispä menen syömään. Kouluruokaa mutta kuitenkin.
Päivän mietelause: Opimalla tekkii.
Misi
tiistai 1. toukokuuta 2012
Heipä hei.
pakko lisätä vielä jälkikäteen että joo, tiedostan minkätasosta tekstiä tmä on.
Kolme kerta piti yrittää julkaista ennen ku sain survottua tämän googlen ja blogspotin shaiba-filtteristä läpi eetteriin. Hejdå
Vesa tässä taas päivittää joten laittakaapa kuulosuojaimet päähän ja peittäkää perheen pienimpien silmät.
Tällä-kään kertaa ei ole mitään kummempaa asiaa joten vähän fiiliksiä vaan koitan jakaa Teille.
18.02 on kello vaan keli kuin keskipäivällä, aurinko paistaa ikkunasta tähän sängylle jossa kirjottelen. Tekis mieli mennä tuohon terassille (jossa äskön otin arskaa ja hörpin kahvia samalla kun häiritsin naapureita kitaran kans ) kirjotteleen vaa ei piuhat riitä sinne asti. Päivä pyhitetty täysin lööbailulle elikkäs mitään en oo saanut aikaan, hälläköväliä? Putkiradio pauhaa ja luo hyvää fiilistä kompuksessa tuon auringon kans.
Luulen että paikalliset alkuasukkaat ovat tänä vapunpäivänä jalkautuneet tuonne puistoihin ja kaduille valkoset lippikset päässä vaan ei harmita yhtään että olen itse täällä kämpällä vaan mähöttäny. Kelistä on kuitenkin nautittu. Teksti ei oikein sujuvasti etene vaan on tällaista jankkaavaa sanojen suota joka varmaan on aika vaikealukuista. No, odottakaa vain Micin seuraavaa tekstiä, sehän on yleensä ollu suht luettavaa.
Vesa eli minähän pyörähdin tuossa viikonloppuna kotikonnuilla ja näin lunta ja ystäviä ja aivan mukavata oli. SEn verran oli lyhyt reissu kuitenkin että sitä varmaan kuvaa matkan pituuden takia parhaiten että kilometrejä takana ja rautaa radiossa kuten hyvä ystävämme juha/kari tapio taisi laulaa joskus? ei se ollutkaan kumpikaan niistä. Sauna tulikn mieleen tässä. Tuli saunottuakin viikonloppuna ja teki erittäin eetua. Nyt radio soittaa kipaletta josta tulee mieleen eräs dr.dre jota on vaikea kuvitella laulamassa singstaria muutoin ku yksin (inside_läppä toim. huom. ) Kerrotaan nyt sen verran kuulumisia vielä että allekirjoittaneelle tuli heinäkuussa lähtö "hauskasti" sanottuna valtion suurpoikaleirille. Mutta vsta heinäkuussa!
paljon on aikaa vielä nauttia vapaudesta, kesästä yms.
jätetään tämä teksti torsoksi ja siirrytään mietelauseosioon:
"when life smiles to you, smile back" -Nalle Wahlroos
pakko lisätä vielä jälkikäteen että joo, tiedostan minkätasosta tekstiä tmä on.
Kolme kerta piti yrittää julkaista ennen ku sain survottua tämän googlen ja blogspotin shaiba-filtteristä läpi eetteriin. Hejdå
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)