Häpeän- ja hermostuksenpunainen naama

Arvaamattoman kaunista ja aurinkoista kevätpäivää kaikille. Paitsi joillekkin ihmisille, joita en tässä nyt rupea erottelemaan, mutta tietävät kylä jos heitä tarkoitan.

Siispä asiaan.
Olen kauan ollut poissa. Tänään, kun kävin naapurikaupungissa pyörähtämässä, tuli mieleeni kirjoittaa blogia. En tiedä, oliko ajatus tässä mielentilassa kannattava, sillä olen lievästi sanalla sanoen tuohtunut.
Minua on JALLITETTU. Koko raskaan kouluviikon, (joka alkoi vasta tiistaina) olen elänyt siinä luulossa että perjantai olisi vapaapäivä. Siispä tänä aamuna nousin urheana, tosin tukka hieman pystyssä, kello 06.20 ja juoksin että ehdin koulukyytiin. Koulumatka sujui hyvin, sain jopa unen päästä tiukan otteen linja-auton kiinalaisille mitoitetussa kahden penkin välisessä raossa. Tosin takapuoli oli sillä pehmeällä osalla mutta jalat oilvat.. Niin, siell' sun tääll'.
Kun lopulta lähes tunnin kestäneen matkanteon jälkeen pääsin oppilaitokseemme, huomasin sen olevan tyhjä. Ei sillatavalla tyhjä, vaan sillätavalla. Ketään luokkatovereistani ei näkynyt missään. Luokkahuoneemme kaikui tyhjänä, autiona. Olin aluksi hieman hämmentynyt. Koetin soittaa muutamalle niistä ameeboista, mutta sain vastaukseksi vain tuut-tuut-tuutin. Silloin alkoi ensimmäiset puhtaan, valkoisen raivon aallot vavistella sisintäni.
Aloin aamuturrilla aivoillani laskemaan asioita yhteen, ja onnistuinkin siinä. Voin kertoa, että olisin voinut jotakuta pilassa mukana ollutta vastoin lempeää luontoani jopa lyödä jos hän olisi sattunut lähettyvillä olemaan. Mutta mitenpä sitä nyt vapaapäivänä kovin lähellä koulua olisikaan..
Mieleni siis kuohui ja velloi kuin Haapakoski keväisin kun patoluukut ovat oikein isolla. Lopulta rauhoituin, ja aloin miettiä kostotoimenpiteitä. Siispä kysyn teiltä lukijoilta, (jos niitä enää on näin pitkän kirjotuksettoman tauon jälkeen enää on) mikä olisi sopivan julma, tuskallinen ja hidas kosto kyseisille roistoille. Kommentoi anonyymina tai mikä parasta, omalla nimelläsi!
Olen nyt kotona. Kuuden täysin merkityksettömän koulupäivätunnin jälkeen olen KO-TO-NA!

Olen huolestunut Esasta. Hän on joko a)unohtanut blogin olemassaolon b) jäänyt dingo(tai Dingo)lauman tallomaksi, c) ajanut pyörällä Turunjokeen (onko sellaista)
Esa! Jos luet tämän, kirjoita oma osuutesi pois alta.
Voisin kertoa hieman alla olevasta kuvasta.
Jos sallitte, teen siitä pienenpienen analyysin, niinkuin eräät pilkunnnnviilaajat ovat tehneet armaan presidenttimme kuvasta. Kysyn vaan, että voisivatko kyseiset kritisoijat käydä itse ottamassa kuvan?

Kuva-analyysi minusta itsestäni, eli Misistä.
Valotus: Vasemman puolen komeat kutrit korostuvat kirkkaan keinovalon kimmeltäessä kauniisti klinssin kautta. (Ok, ei se keinovaloa ole mutta en nyt tähän hätään muuta keksinyt.) Oikea puoli jää hieman tummemmaksi, mutta se on ilmesesti siksi että kuvaan saadaan eräänlainen mystinen tunnelma. Lisäksi tummemmalla puolella on yritetty saada Misin hauis, joka on muuten lähes luonnottoman suuri, näyttämään hieman pienemmältä jotta huomio ei keskittyisi täysin siihen.
Naama on ihmeellisen tasavaloinen, se tekee kuvasta repronomaisen, vahakabinetinomaisen ehkä. (Jore Puusa, 2012, blogissaan puusa,http://puusa.blogspot.com/    kelaa tuota alaspäin niin löydät sieltä pressamme kuvan ja siit tehdyn pilkunviilaaja-analyysin johon tämäkin perustuu aika suurilta osin. )
Ilmeellä yritetään selvästi viestiä jotain tunnetta, ehkä jonkunlaista vihaa? Suupielet ovat lähes 90 asteen kulmassa, ja osoittavat alaspäin. Se ei luo kovin ystävällismielistä kuvaa, mutta kuten edelle mainittiin, kuvasta paistaa, suorastaan HUOKUU eräs tunne. Sen ei ole siis tarkoituskaan luoda ystävällismielistä kuvaa.
Vaatetus: Paita on kirpputorilta, 2 e. Alta näkyvä t-paita, kierrätyskeskus 1 e?
Kampaus on huoliteltu, lähes öljytyn oloinen tukka.
Kaiken kaikkiaan fiksu, tunnetta ja yhteiskuntakritiikkiä täynnä oleva otos, jonka tarkoituksena on viestittää kuvassa olevan henkilön kostoaikeita tietyille henkilöille.
Kiitos!

Päivän mietelause: Mun runosuoni kukkii ko Ilkka Kanerva ehdonalaisessa

niin..

Lyhyt teksti vain.

ensiksi:
Onnea Jämsän oma poika, Tero, sinulla on nimipäivä.

ja toiseksi:
Alakerran pappa tais kuolla.

Ei ole mersukelit, ei

Pam.
Tästä pitäis taas lähtä meikän käsistä settiä kuin mopo konsanaan vaan saammepa sen pian nähdä.
Turhauduin, kun Esa ei vaan saa avattua suutansa puljauttaakseen jotain hämmentävää ja jo hyvin hämmennettyä meidän syliimme silmäiltäväksi, jopa luettavaksi.
  Työpäiviä takana muutama ja alkaa kuviot selkenemään täällä kehän sisällä. Kerrataampa vielä mitä ensimmäisenä työpäivänä tapahtui. Herätys kelloon ja hampuleiden pesun jälkeen aamupalalle. Leipä syöty, kahvi kurkkuun ja kuppi naamaan. Asiat meni pieleen heti kolmoskivellä kun autolle saapuessani huomasin, että joku kiva tarhatäti oli jättänyt Auriksensa tuplaparkkiin. (Ok, minun vika, olin sille varatulla p-paikalla) No, en kai olisi tänne asti elämässä selvinnyt, jos en olisi kaha kätteesä tottunut ratkomaan tällaisia pikkupulmia. Päätin kääntää tilanteen päälaelleen ja astelin tarmokkaasti viereiseen päiväkotiin.
-Kuka tollo on jättänyt autonsa tuohon tuplaparkkiin?
-öö
-Onko niin laho pää, että heti kun lunta vähän tipauttaa niin ei muista miten päin ne parkkiruudut oikeen menee?
-öö
-Minä oon työssäkäyvä ihminen ja tuolla tavalla estätte minun kansalaisvelvollisuuttani tehä töitä ja maksaa veroja!
-niin, mutta..
-Ootko kauanki ollu töissä täällä?   ):D
-joo minä tulen ihan heti siirtään sen, anteeksi..
-No hyvä sentään..!
-anteeksi, sinäkö olet se uusi sijainen? (<- viereinen ovi aukes ja yks nätti pimu kysy.. :D)

Ongelma ratkaistu ja saatoin lähtä jatkamaan matkaani, leikaten kurvit (KIRRAA KIRRAA) kunnes matka tyssäsi e-rit-täin ruuhkaiselle kehä ykköselle. Lopultakin perillä toimistolla sain päälleni uteliaita katseita ja varovaisia kysymyksiä
-Kukas sinä olet?
-Vesa. Töihin tulossa.
-Jaa.. kenenkä kanssa olet sopinut tästä?
-TJ peten kanssa.
-Jaa on tainnu olla tiedonkulussa pientä häikkää, katsotaampa.
Sitten sain työkamppeet niskaani, kahvinkeittonakin ja dadam ensimmäisen keikan tälle kevättä.
Tehtävänä oli vaihtaa alas tulleet lapetikkaat ja särkyneitä kattotiiliä muutama. Ei mitään mainitsemisen arvoista itse hommassa, mutta se asiakas... Herttainen homopariskunta. Taikka ei pariskunta kun niitä oli kolme. Kolme miestä saman katon alla, kaikilla tod. näk. hyvinpalkattu duuni sillä työmaalle tullessa pihassa seisoivat vain kakkos(! :D)autot, toistensa sävyihin somasti sointuvat sporttimersut. Päivän aikana pihassa pyörähti tuon idyllisen pienperheen - jonka muodostavat isä, isä ja isä - edustutautot, löytyi Volvo-maasturia sun muita kauppakasseja.

Mitähän vielä meinasin kirjoittaa. En muista joten jatketaan niillä pakollisilla horinoilla, jotka ovat muodostuneet jo tavaramerkiksi. Onko kauniinpaa, kuin väärillä ajo-ohjeilla eksyttää kaveri harhailemaan torkkelinmäelle keskellä yötä. Ei, paitsi viiltävä yö. Täällä näkee myös tuttuja naamoja, tuossa eilenkin ohitin Serj Tankianin motarilla. Sillä oli bändikamat anopinkuljetusarkussa Golffin katolla, tais olla virhe vaihtaa soolouralle? Ura on putki. Solmikaa sormenne ja toivokaa, ettei omanne johda viemäriin.

Lopuksi haluan vielä kiittää Salea ja hänen ensimmäisen valtiovierailukohdemaan nättiä tosin varattua ja muistihäiriöistä kärsivää prinsessaa. Ja vinkkinä jälkimmäiselle, pussaa sitä sammakkoa joka on sun vierellä lehtikuvissa, kuulema se muuttuu edustavammaksi.

Toivon että kommenttipalstalla joutavan ähinän lisäksi äänestettäisiin siitä, pitäisikö tämän sivuston ahkerin kirjoittaja, Iisa, päästää kirjoittamaan näitä vars. tekstejäkin.
Son moro.

mietelause. pääsiäislammas, keltä lähti hammas

Kukkona tunkiolla

Hyvää ja kaunista päivää kaikille kultaisille lukijoillemme!
Tämänpäiväinen tekstini käsittelee musiikkia. Tai tarkemmin ottaen yht erityistä harrastelijabändiä.
Alussa teen kaikille selväksi, että minulta TILATTIIN tämä. Olen siis lahjomaton ja täysin puolueeton tuleva Kultainen Kriitikko-palkinnon saaja ja komea suomalainen mies.
Artikkelini siis käsittelee Poison Rosea. Siinä soittaa eräs luokkatoverini, Hege. (Ei, ei hän tätä tilannut, ihan ite vaan ajattelin kirjottaa kyseisest yhtyeestä..)
Tänään saimme kunnian nähdä ja kuulla ääninäytteitä pienellä tarkoin valitulla VIP-porukalla Poison Rosen pari cover-kappaletta. Oli hienoa nähdä kuinka tasokasta soitantoa Hege edusti. Yllätyin jopa, mutta lopulta lupasiin kirjoittaa Hegestä elämänkerran kun hän on kuollut heroiinin yliannostukseen Tokiossa, hämärissä olosuhteissa veneen kyydissä.

Teen pienen ja lyhyen mutta silti tiukan otteen omaávan ja napakan analyysin Poison Rosesta ja heidän nykyisen kokoonpanonsa soitto-ja laulutaidoista asteikolla *-*****


Videon laatu:  ** koska kännykkäkamera?
Yhtyeen asetelma videolla eli kuinka he olivat sijoittuneet: ***** koska kaikki näkyivät
Äänenlaatu: *** koska soitto kuului hyvin mutta laulu ei. Mutta ei se haittaa kuten saamme huomata.

Kitara 1: **** koska huomasin tyypin harjoitelleen mutta asennetta puuttui esiintymisestä
Kitara 2 eli HEGE: ***** koska häneltä löytyi asennetta ja soittotaitoa. Oli ainoa joka moshas.
Rummut: **** koska osasi kyllä duuninsa mutta asennetta puuttui vähän.
Basso ja laulu: * koska MIKSI SINNE OTETAAN JOKU JONKA ÄÄNENMURROS ON PAHASTI KESKEN. Kaiken lisäksi suomalainen ikivihreä Kaija Koo omistaa miehekkäämmän äänen kin kyseinen laulajapoika.

Tiivistelmä: Poison Rose on kaikin puolin toimiva kokoonpano, jolla saattaa olla tulevaisuutta muutenkin kuin kellaribändinä. Vain laulupuoli oli kuin roska silmässä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sitten palaan kuulumisten kertomiseen.
Minulle kuuluu samaa ridiculous shittiä kuin ennenkin eli ei käytännössä eikä teoriassa mitään.
Haluaisin lähettää terveisiä mummolle ja papalle, äitille ja iskälle, siskoille ja veljille, koirille ja kissoille, Petteri Poukalle, Pasi Viheraholle, kaikille kavereille, niille jotka tekevät kovaa duunia joka päivä, jollekulle supersankarille, Nalle Puhille, Brad Pittille, ja kaikille niille jotka vaivautuivat lukemaan Poison Rose-arvostelun.

Vesa ja Esa ovat siis muuttaneet pois kotikonnuiltansa. :'( Näen heit kuitenkin ehkä kesän alussa, ja kunhan saan duunin Helsingistä kesäksi niin muutan Vesan kanssa samaan kämppään. <3
Pojat, kun tämän luette, muistakaa minua! Ja meitä muita jotka niin itsekkäästi jätitte virumaan Pohjanmaan persereikään!


Kiitos! t Misi

Päivän mietelause: Melekkeen ne lehemätki lenttää.

EDIT: (Mainosmiehen äänellä) Nyt blogissamme uusi ominaisuus! Voit kommentoina koko kansakunnan rakastamaa blogia ANONYYMISTI! Tule sinäkin siis haukkumaan tekijät syvimpään rakoon ja vielä tallomaan jäljelle jääneet osat perään! Tidititittitiiii! Kahakatteesa.bloggspot.com!