Tarlalallalaa, kaksi sunnuntaita vietetty.

Dipididippipiiiii-i! Ja Kuunpimentävää iltaa kaikille, tänään suorassa lähetyksessä misi.
Vietin juuri 2 (kaksi) sunnuntaipäivää. Sunnuntai on pyhitetty joskus aikain alussa lepopäiväksi, joka ei ole huono asia. Mutta jos lepopäivä part 2 eli maanantai menee blogin päivittämisen edelle, on tilanne sanalla sanoen huolestuttava.
Olen pettynyt itseeni. En pahoin, mutta pettynyt kuitenkin. Anteeksi nyt kaikille, jotka ehkä pettyivät pahasti ja vaipuivat syvään murhee alhoon, kun huomasivat, että kahvihetken ja sadepäivän piristys, Kahakätteesä, oli jätetty päivittämättä! Tästä siis Aasian kokoiset anteeksipyynnöt ja kimppu kaksisia ruusuja.
Kesä oli hyvin vahvasti mielessäni tänään. Kun kävelin n. kilometrin tien päästä kotiin, huomasin, että vieressäni solisee vahvasti ruskean värinen puro. Mutta puro se on ruskeakin puro. Ja siitä mieleni vasta innostui, ja rupesi houkuttelemaan minua ottamaan vaatteita pois yltäni. Vain vaivoin sain taisteltua käteni pysymään taskussa. Lopulta kuitenkin mielen mahti oli kuokkaakin suurempi, ja otin takin pois. Sitten huomasin, että se ei ollut virhe. Olin innoissani ja mieleni teki hypäätä läheiseltää sillalta veteen polskimaan. Sitten näin jäälautat ja tuli hyrr.
Seuraavan tapahtumakuvauksen jlkeen voitte unohtaa kaikki stereotypiat Haapaveden ammattioppilaitoksen (ja muidenkin laitosten) tuottamista autoasentajista.
Oli kaunis kevätpäivä HIV:llä. Olin juuri tullut opinahjosta, ja olin kävellyt HIV:n napaan eli ABC liikenneasemalle (Huolehdimme sinusta!!) Silloin ystäväni Sikari soitti, ja sanoi että vaihdetaanko tuuletin hänen autoonsa Opeliin. KAipasin haastetta ja jännitystä tuohon suloiseen kevätpäivään, ja vastasin Sikarille myöntävästi. Lähdimme kaupunginkirjastoon, ja lainasimme sieltä Opelinkorjaajan Raamatun. Teoksen virallinen nimi oli Opel Vectra 1988-1995. Sen jälkeen menimme meille, tosin parin mutkan kautta koska itse varaosa meinasi unohtua.
Laitoimme autotallin sellaiseen kuntoon, että siellä voi korjata autoa. Lämmitimme valtavalla diesel-halli-superkuuma-jättiläis-pakahduttavan kuuma-liekkisysteemillä n. 7 neliön tilan niin kuumaksi, että siellä oli kuin olsi astunut auringonpolttamaan peltikattoon paljain jaloin. Sen jälkeen aukaisimme konepellin ja rupesimme tekemään Opelin puhaltimesta kalua. Tiedän mitä ajattelet. SE ON SANONTA, tollo.
Noin 1.5 tunnin päästä saimme puhaltimen lopulta paikoilleen. Tässä ajassa oli palanut askillinen röökiä, ja oli soitettu pari kolme konsulaatiopuhelua kokeneemmille Opelinkorjaajille.
Mutta: siellä se oli!
Mutta: se ei toiminut.
MUTTA: se ei ollut meidän vika!
Se oli hajonnut aikaisemminn.
Se oli sellainen kevätpäivä.

Rakkain, purppuraisin ja pääskysten paskan tuoksuisin terveisin,
Misi

Päivän mietelause:
Se, minkä voit jättää huomiseen, tee ensi viikolla