JA TULVII POHJANMAA

KABOOM!
musta aurinko paistaa ja paha keisari syö ihmisten päitä samalla kun minä vesa kirjotan nyt vihdoin (ja viimein (klisee toim. huom.)) tätä koko Suomen rakastamaa blogia. Päin_vastoin kuin edelliset tekstini, jotka ovat olleet huonoja, todella huonoja olematta kuitenkaan niin huonoja että olisivat ironisesta näkökulmasta jo huvittavia, olen miettinyt tätä blogitekstiä jo etukäteen vajaan viikon verran. Olen katsellut ympärilleni ja tehnyt havaintoja ympäröivästä maailmasta keräten aineksia tätä kirjoitusta varten. Ei silti ole lupaa odottaa mitään järisyttävää vaan koitan vakaasti pysyä johtoryhmän laatimassa strategiassa joka edellyttää kohtalaisen huonoja tekstejä. Edellä seuraavat esimerkit elämästä eivät siis ole kovinkaan silmiä aukaisevia eivätkä aseta asioita laajempaan yhteyteensä.

Sitten itse asiaan.

Minä vesa olen nyt siis siirtynyt kesälomalle, mikä tarkoitttaa, että olen saanut kärvisteltyä loppuun koko lukion oppimäärän suorittaen huikeat 75 kurssia sekä suorittaen ylioppilastutkinnon kirjoittaen viisi ainetta (mm. ortotopologia ) räiskyvin arvosanoin cum laude IMPROBATUR! (latinaa, kiittäen hylätään suom. huom.). Kesäloma alkoi sekavin miettein pää tyhjänä, kun sinne kasatut opit ja ajatukset fysiikasta sun muista oppiaineista karkasivat saman tien, kun astuin kirjoitustilasta ulos, nauraen ja kaataen tuoleja mennessään. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat kuitenkin selvät alusta alkaen. Muutama päivä rentoutumiseen jonka jälkeen suunta kohti Viron prikaatin japaninräjäytysjoukkojen valintakoetilaisuutta. Valintakokeista lisää sivulla kolme. Sieltä suunta kohti helsinkiä töihin.

sivu 3

Valintakokeet pidettiin lounaissuomelaisessa liikuntahallissa, mihin meitä kokelaita kokoontui n.120 nuorta miestä ja naista. Naisia oli harmikseni muutama, ilokseni kuitenkin yksi heistä oli Pasilan poliisiaseman naiskonstaapeli Helga. Muita päähenkilöitä mm. militantti ensihoitajaopiskelija kymenlaaksosta ja muutama muu.
Vastoin ennakko-oletuksia, Helga putosi kuitenkin jo fyysisten testien alkuvaiheessa, jättäen hikiseen joukkoomme aukon, jota epätoivosesti suulas pujoparta koitti paikata lätinöillään. Minusta sen verran että suoriuduin kaikista valintakokeen osa-alueista nyt pelottaa että saatan joutua astumaan palvelukseen jio ensi heinäkuussa. Palveluspaikaksi valitsin ensisijaisesti Libanonin enkä Afganistania, sillä talebanit ovat ikävää porukkaa.
Turha kertoa enempää niistä kissanristijäisistä, sillä kärvistelin ne loppuun vain siksi että olin vaivautut saapumaan paikalle. Nauratti katsella niitä arjalaisia, joiden silmissä jo leiskui halu päästä ampumaan ryysyläisiä tosielämän call of dutyssä. Ehkä vähän inhoakin herättivät.

sivu ei3

Matkani kohti suurta tuntematonta alkoi torstaiaamuna vuoteeeseen tarjoidulla aamiaisella. Olin jännittynyt, sillä tämän jälkeen en enään koskaan tulisi asumaan kotona kuin väliaikaisesti mahdollisten ylioppilasjuhlien ja joulujen aikana. Edessä olisi oma elämä ensin Helsingissä ja sen jälkeen syksyllä kenties jollain paikkakunnalla opiskellen ties mitä. Empaattisimmat lukijoista voivat kuvitella niitä ajatuksia, jotka loiskuivat korvien välissä. Narsistit puolestaan voivan ohittaa edelliset pari virkettä.

Pakkasin tavarani autoon ja huomasin että aika vähän minulla on maallista omaisuutta. Taivaspisteistä en tiedä sillä ne eivät näy verkkopankissa. Tällä hetkellä polon trippimittari näyttää 750km ja sinä aikana yksin ajellessa on ehtinyt kyllä miettiä niin käytännön kuin muitakin asioita, sekä tietysti nähdä kaunista Suomea pitkältä matkalta. Turkistarhoja, seinäjokisia parkkipirkkoja, lapuan shell sekä tulviva pohjanmaa.

Näitä hajanaisia rivejä kirjoitellessani istun tätini asunnossa, pyödän ääressä huulessani 3milliä nuuskaa. Asuntoa olen hakenut eilisillan ja tämän aamun, iltakuudelta olisi ensimmäinen näyttö.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Hejdå