JA TULVII POHJANMAA

KABOOM!
musta aurinko paistaa ja paha keisari syö ihmisten päitä samalla kun minä vesa kirjotan nyt vihdoin (ja viimein (klisee toim. huom.)) tätä koko Suomen rakastamaa blogia. Päin_vastoin kuin edelliset tekstini, jotka ovat olleet huonoja, todella huonoja olematta kuitenkaan niin huonoja että olisivat ironisesta näkökulmasta jo huvittavia, olen miettinyt tätä blogitekstiä jo etukäteen vajaan viikon verran. Olen katsellut ympärilleni ja tehnyt havaintoja ympäröivästä maailmasta keräten aineksia tätä kirjoitusta varten. Ei silti ole lupaa odottaa mitään järisyttävää vaan koitan vakaasti pysyä johtoryhmän laatimassa strategiassa joka edellyttää kohtalaisen huonoja tekstejä. Edellä seuraavat esimerkit elämästä eivät siis ole kovinkaan silmiä aukaisevia eivätkä aseta asioita laajempaan yhteyteensä.

Sitten itse asiaan.

Minä vesa olen nyt siis siirtynyt kesälomalle, mikä tarkoitttaa, että olen saanut kärvisteltyä loppuun koko lukion oppimäärän suorittaen huikeat 75 kurssia sekä suorittaen ylioppilastutkinnon kirjoittaen viisi ainetta (mm. ortotopologia ) räiskyvin arvosanoin cum laude IMPROBATUR! (latinaa, kiittäen hylätään suom. huom.). Kesäloma alkoi sekavin miettein pää tyhjänä, kun sinne kasatut opit ja ajatukset fysiikasta sun muista oppiaineista karkasivat saman tien, kun astuin kirjoitustilasta ulos, nauraen ja kaataen tuoleja mennessään. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat kuitenkin selvät alusta alkaen. Muutama päivä rentoutumiseen jonka jälkeen suunta kohti Viron prikaatin japaninräjäytysjoukkojen valintakoetilaisuutta. Valintakokeista lisää sivulla kolme. Sieltä suunta kohti helsinkiä töihin.

sivu 3

Valintakokeet pidettiin lounaissuomelaisessa liikuntahallissa, mihin meitä kokelaita kokoontui n.120 nuorta miestä ja naista. Naisia oli harmikseni muutama, ilokseni kuitenkin yksi heistä oli Pasilan poliisiaseman naiskonstaapeli Helga. Muita päähenkilöitä mm. militantti ensihoitajaopiskelija kymenlaaksosta ja muutama muu.
Vastoin ennakko-oletuksia, Helga putosi kuitenkin jo fyysisten testien alkuvaiheessa, jättäen hikiseen joukkoomme aukon, jota epätoivosesti suulas pujoparta koitti paikata lätinöillään. Minusta sen verran että suoriuduin kaikista valintakokeen osa-alueista nyt pelottaa että saatan joutua astumaan palvelukseen jio ensi heinäkuussa. Palveluspaikaksi valitsin ensisijaisesti Libanonin enkä Afganistania, sillä talebanit ovat ikävää porukkaa.
Turha kertoa enempää niistä kissanristijäisistä, sillä kärvistelin ne loppuun vain siksi että olin vaivautut saapumaan paikalle. Nauratti katsella niitä arjalaisia, joiden silmissä jo leiskui halu päästä ampumaan ryysyläisiä tosielämän call of dutyssä. Ehkä vähän inhoakin herättivät.

sivu ei3

Matkani kohti suurta tuntematonta alkoi torstaiaamuna vuoteeeseen tarjoidulla aamiaisella. Olin jännittynyt, sillä tämän jälkeen en enään koskaan tulisi asumaan kotona kuin väliaikaisesti mahdollisten ylioppilasjuhlien ja joulujen aikana. Edessä olisi oma elämä ensin Helsingissä ja sen jälkeen syksyllä kenties jollain paikkakunnalla opiskellen ties mitä. Empaattisimmat lukijoista voivat kuvitella niitä ajatuksia, jotka loiskuivat korvien välissä. Narsistit puolestaan voivan ohittaa edelliset pari virkettä.

Pakkasin tavarani autoon ja huomasin että aika vähän minulla on maallista omaisuutta. Taivaspisteistä en tiedä sillä ne eivät näy verkkopankissa. Tällä hetkellä polon trippimittari näyttää 750km ja sinä aikana yksin ajellessa on ehtinyt kyllä miettiä niin käytännön kuin muitakin asioita, sekä tietysti nähdä kaunista Suomea pitkältä matkalta. Turkistarhoja, seinäjokisia parkkipirkkoja, lapuan shell sekä tulviva pohjanmaa.

Näitä hajanaisia rivejä kirjoitellessani istun tätini asunnossa, pyödän ääressä huulessani 3milliä nuuskaa. Asuntoa olen hakenut eilisillan ja tämän aamun, iltakuudelta olisi ensimmäinen näyttö.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Hejdå

Angry Misi

En periaattestakaan kirjota tänne ennen kuin Vesa on sivaltanut sanan säilällään jotain terävää.


Skivhiuu!

Misi

Ave vaan kaikille.

eilen oltii misin ja vesan kans peilin ees ja sit katottii peilii ja mietittii et ollaa hirveen rumii, tai sis sitä ennen oltii katottu viidakon tähtösii ku ne on hirvee nättejä, oikeesti tai sis miks niinku joillaki on nii nätti iho ja silllee vai onkohan se siks ku siel on nii lämmin, me meinataa mennä ehkä teneriffalle et sitte meilläki olis mutta mul on uutta ja vesal on kans sellasta nivean for men kasvovoidetta ja se on tosi kivaa.

ja sit me haluttas kaikki olla nii hyvä kroppasii ku lauri tähkä. mut ei se mitään. tai elastinen.

esa. (inspired by misi ja vesa ja visiting star toby.)

Ja asiaan:

Pitkän Haapavedellä:_elämisen jälkeen saatiin kaverien kans extempore-idea. Euforisessa etukonetilassa päätettiin repäistä kunnolla, ajaa parrat Misin 18-vuotis-Philipsillä ja lähteä reissuun. Vailla tietoa huomisesta, ilman aikakäsityksen luomia hidasteita, ilman estoja, vapaudella, kera rakkauden. Suuren veljellisen amooren.

Auto startattiin,

lähdimme.

Oulu oli suuntana, vapaus häämötti puolentoistatunnin ajomatkan päässä. 

...

Seuraavana päivänä menimä Helmile kahaville sekä teelle. Ja oulunreissun yksityiskohdat jäi nyt kertomatta, josta aasinsilta päivän sananparteen:

"Ei makeaa mahan täydeltä"!

Helmin sisäinen Nivalan-parturi-kampaamo-opiskelijatyttö heräsi henkiin ja päätti "kietasta jömmärin":

Heihei!! 

Päivän lainaus. Haapavesi, stay classy. 

Tarlalallalaa, kaksi sunnuntaita vietetty.

Dipididippipiiiii-i! Ja Kuunpimentävää iltaa kaikille, tänään suorassa lähetyksessä misi.
Vietin juuri 2 (kaksi) sunnuntaipäivää. Sunnuntai on pyhitetty joskus aikain alussa lepopäiväksi, joka ei ole huono asia. Mutta jos lepopäivä part 2 eli maanantai menee blogin päivittämisen edelle, on tilanne sanalla sanoen huolestuttava.
Olen pettynyt itseeni. En pahoin, mutta pettynyt kuitenkin. Anteeksi nyt kaikille, jotka ehkä pettyivät pahasti ja vaipuivat syvään murhee alhoon, kun huomasivat, että kahvihetken ja sadepäivän piristys, Kahakätteesä, oli jätetty päivittämättä! Tästä siis Aasian kokoiset anteeksipyynnöt ja kimppu kaksisia ruusuja.
Kesä oli hyvin vahvasti mielessäni tänään. Kun kävelin n. kilometrin tien päästä kotiin, huomasin, että vieressäni solisee vahvasti ruskean värinen puro. Mutta puro se on ruskeakin puro. Ja siitä mieleni vasta innostui, ja rupesi houkuttelemaan minua ottamaan vaatteita pois yltäni. Vain vaivoin sain taisteltua käteni pysymään taskussa. Lopulta kuitenkin mielen mahti oli kuokkaakin suurempi, ja otin takin pois. Sitten huomasin, että se ei ollut virhe. Olin innoissani ja mieleni teki hypäätä läheiseltää sillalta veteen polskimaan. Sitten näin jäälautat ja tuli hyrr.
Seuraavan tapahtumakuvauksen jlkeen voitte unohtaa kaikki stereotypiat Haapaveden ammattioppilaitoksen (ja muidenkin laitosten) tuottamista autoasentajista.
Oli kaunis kevätpäivä HIV:llä. Olin juuri tullut opinahjosta, ja olin kävellyt HIV:n napaan eli ABC liikenneasemalle (Huolehdimme sinusta!!) Silloin ystäväni Sikari soitti, ja sanoi että vaihdetaanko tuuletin hänen autoonsa Opeliin. KAipasin haastetta ja jännitystä tuohon suloiseen kevätpäivään, ja vastasin Sikarille myöntävästi. Lähdimme kaupunginkirjastoon, ja lainasimme sieltä Opelinkorjaajan Raamatun. Teoksen virallinen nimi oli Opel Vectra 1988-1995. Sen jälkeen menimme meille, tosin parin mutkan kautta koska itse varaosa meinasi unohtua.
Laitoimme autotallin sellaiseen kuntoon, että siellä voi korjata autoa. Lämmitimme valtavalla diesel-halli-superkuuma-jättiläis-pakahduttavan kuuma-liekkisysteemillä n. 7 neliön tilan niin kuumaksi, että siellä oli kuin olsi astunut auringonpolttamaan peltikattoon paljain jaloin. Sen jälkeen aukaisimme konepellin ja rupesimme tekemään Opelin puhaltimesta kalua. Tiedän mitä ajattelet. SE ON SANONTA, tollo.
Noin 1.5 tunnin päästä saimme puhaltimen lopulta paikoilleen. Tässä ajassa oli palanut askillinen röökiä, ja oli soitettu pari kolme konsulaatiopuhelua kokeneemmille Opelinkorjaajille.
Mutta: siellä se oli!
Mutta: se ei toiminut.
MUTTA: se ei ollut meidän vika!
Se oli hajonnut aikaisemminn.
Se oli sellainen kevätpäivä.

Rakkain, purppuraisin ja pääskysten paskan tuoksuisin terveisin,
Misi

Päivän mietelause:
Se, minkä voit jättää huomiseen, tee ensi viikolla

RT

kahakätteesä vain kaikille!
se on vesa tässä taas ja aurinkoinen kevätlauantai. linnut laulavat mutta toistaiseksi vielä noilla lämpimillä välimeren rannoilla sypressien ja lehtikuusten latvassa.
Mieli on kevyt kuin jani volasella kiistellyn tryffeliaterian jälkeen.

vesacook ei ole rakkaat lukijat vieläkään julkaisukelpoinen mutta kunhan maltatte mielenne niin toivon mukaan niitäkin jaksoja alkaa täällä näkymään. kiusaus olisi suuri kuitenkin hyväksyä maikkarin tarjoama levityssopimus jolloin vesacook alkaisi pyörimään max kanavalla joka taas vaatisi kanavapassin teiltä rakkaat lukijat. jääkööt siis sellaiset sopimukset.

minusta sen verran että olen kuten jo ehkä tiesittekin eräs toinen henkilö, lukiolainen (vielä viikon) ja tuleva duunari uudelllamaalla. siis jos asiat vain järjestyvät.

voi sviidu ei suju minulta yhtään tämä kirjoittelu näköjään.. ehkä iltapäivällä tulee enemmän tekstiä?

menen nyt kuitenkin tilaamaan hyvän ystäväni kelju k. kojootin suosittelemia räjähtäviä lihapullia achme verkkokaupasta

hejdå

ps haittaako lukijoita jos otetaan adsense käyttöön ja blogin ylä-, ala- ja reunaan tulisi kahjosti mainoksia?
me bloggaajat tienattaisiin sillä miljoona.

mietelause: no can do!

Introducing.... ESA

Esa tässä päivää.

Ootta varmaan miettiny ja kummastellu pikku pollissanne että missä se Esa viipyy. No Esa on juurikin siksi viipynyt että nytte ku näättä että Esa on täällä, että malta pysyä liitoksissanne, verenpaineet ja sykkeet nousee yhtä työnnään. Jos ette tienny mitä tuo tarkottaa, well, deal with it.

Pitemmittä puheitta käymme asiaan.
Esa on hyvin kirjaviisas. Mikä on kirjaviisas? Se, että lukee paljon. Ja se, että lukee paljon tarkottaapi tässä tilanteessa sitä että Esalla on edessä kirijotuskokkeet, nimittäin historiankirjojen kahinoitten kohalta. Siksi tiedän että.

- Opsofameilla oli sairaalloinen kalanhimo
ja
-Suomalaisten virkamiesten mielestä suomalaiset kuoli tahallaan näläkään ettei tarvinu maksaa veroja.

&"¤&¤"(("#¤ VERON_KIERTÄJÄT!!!

Lukemattomat sivumäärät historiallisia faktoja menneiltä päiviltä on yhteentuonu sen että järki tässä lähtee. Vielä enemmän mitä edellisinä päivinä ennen tähän koitokseen ryhtymistä kivasdi elikkä tulos: Te saatte lukea siitä! Ihanaa!

Esa vois myös kertoa ettei Esa omista kameraa, eikä oo koskaan omistanukkaan. Sen lisäksi Esa puhuu kolmannessa persoonassa, mikä varmasti ärsyttänee teitä rakkaat hellanteltut siellä mutta minkäs teet, olis tavattoman itsekästä puhua minäminäminä. Ootteko samaa mieltä? Tämä nykyajan invididualismihömppä ajaa meitä tekemään ihania hellokittyminäminämäämää elämän keski-pisteitä, mikä on ihan schaissea! Oikeestaan ei, muutin juuri mieltäni. Tyhymä kulukee laumassa.

Ja tästä päästään siihen edelleen ettei ole kameraa koska

1. En oo koskaan hommannu (  : ) )
2.

Mielikuvitus loppuku seihnän.

Mutta tästä päästään siihen että kuvat joita minulla myös olis tarkotus tänne laittaa, tai se fakta, että minun pitäis kuvia laittaa, ei ole niin yksioikonen.

-> katotaan mitä kansiosta löytyy.

venatkaa.

Elikkä saimma myös uskonnollisen viitekehyksen ja substanssin tälle blogille, vau!

Kohta kohisee.
Esa kiittää ja kuittaa. (on muuten maan mainio ilmasu)
ja se mikä ei tapa, se vahvistaa.

;)

Takana päivä kannuksessa :l)

Noniin elikkäs moi<---- huomaa ''noniin elikkäs'' jolla suurin osa suomailaisista aloittaa jutunjuurensa, ei mitään hajua miksi.
Niinniin<--- jo toinen vastaava, mikähän mulla on, olin tuosa kannuksesa opintokäynnillä vanahusten kojissa. Ihan mahtava paikka muuten mutta en saanu testata kävelyrobottia, kuivavesihierontaa, saunaa, kevennttyä kvelylaitetta enkä mitään hauskaa.
Esa petti minut.
Ei kirjoittanut eilen.
Petyin.
Mutta onneksi on Vesa.
Uuusi tuttavuutemme.
Lukiolainen.
Sinkku,
etenkin.
Se oli runo Esasta, Vesasta ja pettämisestä. Mutta lämmäyttäs saunan illaksi niin ei ois niin karua.
Huomaa runon syvältluotaava ote elämästä, ja sen loputtomuudesta. Huomaa siinä sävyjä elämän eri osa-alueilta jotka muistuttavat sinuakin jokapäivisestä kaakojauheesta, jolla piirrät sydämiä pöytään jos et jaksa luututa.
Luutu on yks lempparisanoista. L-U-U-T-U. Uuta riittää. kokeile. Luu-tu. Luutu.
Krutsi ko kanamunat paistuu jo tuossa arskassa joka pilkottaa vielä näin kuuen aikaan illalla. Ihan silleen hormoonit saa hyrrään. Siis mulla vaan endorfiini hyrrää. Siellä sitten pitkin elimistöä rullailee ja viheltelee mennessän. Se saa elimet kattomaan ihmeissään itsensä perään.
Vähän on lyhyt nyt tämä sitten. Meen röökille. elkää te höppänät menkö koska se on kuulema on vaarallista, niinkö onki.
Sinulle joka joskus luet tämän:
Lue vaikka uuestaan 
 Misi


Päivän mietelause: Hiihtämällä paranee

Jännittävä toinen plokiteksti, uuden plokkaajan ja foodcornerin esiinastuminen

hei.

minä olen vesa, kaha kätteessän uusi kirjoittaja ja foodkornerin pitäjä jajajä.

tykkään kirjottaa puolihuolimattomasti isoja kirjaimiä käyttämättä mutta pisteitä kuitenkin käyttäen.

ruokavinkkejä ja opetusvideoita tulen julkaisemaan reseptit soveltuvat etenkin laiskoille, tyhmille, opiskelijoille ja tuttaville. Tässä osa yksi.

ei olekkaan. ei toimi raato. kohta sen tänne laitan kuitenkin

luotto alkaa horjua tenkologiaa kohtaan mutta ehkä joku kaunis kevätpäivä me sen tänne vielä saamme?

Terve tuloa

moi!

Tässä on nyt misi. En jaksanut kirjottaa omaa nimeä isolla. Enkä jaksa perustella miksi .
Elikkäs tämä on siis ensimmäinen pblogikirjoitus. Näitten kirjoittelujen EI ole tarkoitus olla hyviä, vaan ihan siltä pohjalta lähettiin rakentamaan että tämä on ihan paska.
Paskat blogithan alkavat aina myöhässä. Siksi myös Kaha kätteensä alako ihan myöhässä. Tänne pitäisi saada laitettua myös vidioita ja kuvia. Niiden tarkoitus ei ole kerätä katsojia, tehdä rahaa, ruokkia ketään, siivota, istua, juosta, ajella, astella, ajatella, tehdä tehtäviä, kukkua ääneen tai kerätä ämpäriin pieniä kaloja vaan ne ovat täällä vain ja ainostaan meidän oman huvimme ja riemumme takia.
Kaikki mitä saamme tänne syydettyä sairaista mielkuvituksistamme, on joko omaa tuotantoamme tai sitten otettu laittomasti netistä.
Siinä on siis tiivistettynä pienen brainfart-blogimme ajatelma ja syvin sisin. Tässä on siis kaikki mitä ihmiskunta tarvitsee viihtyäkseen tässä kuolleessa yhteiskunnassa.
Tarkotus ois kirjotella ihan yhtätyönnään, mutta ehk joskus ei aikaa vain ole. Esalla on nuo kirijotukset. Ja mulla.... no ainaki koulunkäynti on mulla kesken nyt mutta en tykkää sitäkään en sitte ihan yhtään tällä hetkellä.


Nyt kerron hieman elämästä haapaveden pienessä suuressa pitäjssä.
Tänään olin siis koulussa. Siellä en siis viihdy. Mitä tässä kertomaan ko kerroin kaikki jo äsken?

Siinä siis lyhyesti uutiset ja sää. Nyt menen kokemaan verkot ja vähän soutelemaan tuohon padolle. Lisään ehkä illan päälle vielä kuvankin.

Moikka T Misi

Ps: Täytin tuossa yks päivä 18 ja yhesti kysytty vasta papereita XD

Tässä minä eli Misi joku vuosi sitten

Tässä myös minä eli misi

Tässä esa. se ei oo vielä kirjottanna nii laitoin vaan yhen kuvan

Päivän mietelause: Ruoka on hyvää, siis syö sitä